keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Future Females 2nd Meet-up

Future Female on verkosto, jossa on mukana naisia, jotka ovat kiinnostuneet digitaalisen maailman mahdollisuuksista. Future Female on perustettu syyskuussa 2010, juttu perustamisesta.

Minä olin eilen mukana kuuntelemassa ja hiukan myös verkostoitumassa Future Femalen toisessa Meet-upissa. Tilaisuudessa oli kaksi vahvaa naista puhumassa yrittäjyydestään digimaailmassa: Helene Auramo (Zipipop) ja Ulla-Maaria Engeström (Thinglink). Helene kertoi perustamastaan sosiaalisen median konsultointiyrityksestä Zipipop, sekä muista sivuhankkeistaan, kuten Indiedays, Styleloving, Style the City ja Digitytöt. Ulla-Maaria Engeström taas kuvaili oman tuotteensa (kuvien linkitys) synnyttämisprosessia, jonka aikana syntyi myös matkatoimisto Nopsa Travels.

Oikein kiinnostavat puheet molemmilta. Kyllä molemmat saivat myön minun aivosoluni miettimään mitä minä haluaisin luoda ja missä minä haluaisin oikeasti olla mukana koko sydämelläni. Yrittäjyys, innovointi ja tekniikka katsotaan usein miesten jutuksi, mutta todellakin, miksei naiset voisi olla noissa asioissa yhtä hyviä tai joskus jopa parempia. Kaikki edellä mainitut vaativat myös panostusta ja tunnetta, omistautumista ja aikaa. Tärkeää puhujien mukaan on myös verkostoitua, puhua ihmisille, kysellä mielipiteitä, uskaltaa, unelmoida ja kehittää itseään.

Molemmat puhujat olivat todella omistautuneita asoilleen. He myös harrastivat omia projektejaan vahvasti. Minulle, jolle urheilu on tärkeää, olisi todella vaikea muuntautua yhtäkkiä täysin yrittäjyysmaailmaan, ellei yrittäjyyden kohteena olisi sitten jokin urheiluun liittyvä. Mutta haluaisinko harrastaa työtäni tai tehdä harrastuksesta työn, hieman epäilen.

Odotan jo innolla seuraavaa Future Femalen Meet-upia, vaikka en olekaan digitaalisen maailman alalla. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka joskus siirtyisi sellaiselle alalle. Ainakin tulen tulevaisuudessa entistä enemmän käyttämään hyväkseni sosiaalista mediaa, juttelemaan ihmisten kanssa omista ideoista ja kertomaan muille puhujien hyvistä tuotteista, kuten Thinglink, jota jo itse testasin tämän jutun kuvassa.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Viimaa ja poronkieltä

Pääkaupunkiseudulla on talvi, jeejee! Mutta jeejee vain niin kauan, kun ei tuule ja ole tuota jäätävää viimaa. Normaaleissa talvivarustuksissa ei nimittän tarennut kulkea ollenkaan, kun tuulen lonkerot menivät niin takin alle, farkkujen sisään, saappaisiin kuin korvien väliin. Todella ikävää jo pelkästään siksi, että lämpeneminen kestää useita tunteja.

Onhan se toki pukeutumiskysymys, että pärjääkö kelissä kuin kelissä, mutta aina ei vaan ole mahdollista pukeutua kuin Etelämantereella, kyllä tavallisten talvivaatteiden pitäisi olla riittävä varustus.

Erityisesti viima on pahimmillaan Helsingin Keskustassa, jossa kaduista tulee melkoisia tuulitunneleita. Kyllähän merikin oman buustauksensa antaa, ainakin erilailla kuin vaikka Vantaalla. Kohtalaisen käsityksen viiman purevuudesta saa myös bussipysäkeillä, jotka yleensä on sijoitettu hyvinkin avoimille paikoille.Ja kun autot paahtavat vielä ohi tuoden turbulenssia, niin on vaikea päästä mitenkään pakoon.

Se siitä tilityksestä, siirrytään seuraavaan aiheeseen. Nimittäin uusiin ruokakokemuksiin. En ollut ennen eilistä syönyt ikinä kieltä. Toki omaan kieleen olen hampaani iskenyt useamman kerran, mutta sen suurempaa makuelämystä siitä ei ole takataskussa. Lappi-ravintola tarjoi nyt hienon makuelämyksen poronkielestä. Alkuun oli kaikenmaailman lapin herkkuja muikuista, porosta, lohesta ja sienistä tehtynä ja pääruuaksi poron kieltä ja maksaa puikulaperunoilla. Todella pehmeää ja suorastaan suussasulavaa. Jälkiruuan lakkavanukas kruunasi vielä makuelämyksen.

maanantaina, marraskuuta 22, 2010

Viikonloppu viihteellä

Viikonloppu meni vahvasti levon ja viihteen merkeissä. Paikkana oli perjantai-illasta sunnuntaiaamuun Himos.

Perjantaina kaunista kuunneltavaa ja iloista katsottavaa tarjosi Jenni Vartiainen. Jennin laulu oli todella upean kuuloista livenä ja hän oli todella läsnä, oikein mukavaa. Lisämaustetta settiin tarjosi basisti, joka hymyili koko ajan ja antoi varmasti kaikkensa yleisön viihdyttämiselle.

Jäimme kuitenkin pohtimaan, että miksi suomalaiset artistit eivät tee mitään sirkustemppuja tai vaihda asuja tai esiinny lavalla muuten kuin laulaen. Minulla kun on musitijälki viime kesän P!NKin keikasta ja toissakesäisestä Madonnan showsta, niin jäi kaipaamaan jotain muutakin kuin pelkkää laulunluritusta.

Jennnin nautittava esitys kruunasi illan kaikesta känniläisten örvellyksestä huolimatta. Taisi olla muutamat pikkujoulut menossa, kun niin piti töniä, kaataa drinkkiä toisten niskaan, riisua paitaa ja housuja, käydä käsiksi jokaiseen vastaantulijaan ja olla muuten vaan täysi idiootti. Lattia oli niin tahmainen ja peitetty lasinsiruilla, että kengänpohjat olivat täysin kuorrutettu uudella kerroksella. Jonottaminen oli sula mahdottomuus ja täysi härdelli. Kyllähän Himos Areenalle väkeä mahtui, mutta ei ollut ihan puitteet kunnossa,kun porukka lähti samaan aikaan valumaan talosta ulos.

Kaikista känniääliöistä huolimatta oli paikalla myös aitoja Jenni-faneja ja tanssimaan tulleita. Yksikin mies veti sellaiset muuvit, että Danceen olis kannattanut osallistua. Ihan ulkomuodosta ei olisi uskonut, että kaljan kyllästämä keskikroppa pystyy niin noepisiin ja hallittuihin liikkeisiin. Hienonnäköistä!

Lauantain shown nimi oli Suuri Joululahja. Lavalla siis nähtiin Eppu Normaalin ja Kummelin yhteisesitys. Aivan loistava! Seuraavista videoista saa vähän esimakua, mutta suosittelen ihan paikan päälle tarkastamaan kattaus:




2,5h kestänyt pläjäys oli todella hauska ja rento. Molemmat poppoop pistivät varmasti parastaan ja selvästi nauttivat siitä. Lavalla nähtiin Kummelin useampia hahmoja, joista paras oli ehdottomasti Mauno Ahonen. Ei meinannut pokka oikein pysyä herralla, kun haastatteli Vanajaa. Lavalla nähtiin myös useampi kielisoitin kuin laki sallii ja huikeaa SuomiRockin tykitystä.

Lauantaina meno oli hiukan rauhallisempaa kuin perjantaina, ihmiset olivat kai tulleet ihan tosissaan katsomaan showta. Silti ei säästytty kissatappelulta, tönimiseltä tai kuorrutetulta lattialta.

ps. Viikonlopun kruunasi minun valintani Lentisliiton liittohallitukseen.

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Iloja syksyyn

Vielä ei olla joulukuussa, joten on syksy. Ulkona vallitsevasta väristä voisi jo kuvitella talven olevan päällä vahvasti, mutta toisin on kalenterin mukaan.

Kyllä tuo lumi silti on suuri valaitus syksyn pimeyteen. En halunnut nimittäin uskoa, että marraskuun pimeys painaisi päälle, mutta kyllähän se alkoi viime viikolla jo pikkasen tuntua. Lumi on siis tervetullut.


Lumen lisäksi syksyyn pukkaa iloa myös villiintyneistä orkideoista ja muista rehevistä viherkasveista. Kolmessa orkideassa on lähemmäs parikymmentä kukkavartta.



Myös joulukaktus on alkanut kukkimaan meidän iloksemme.

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Jännitystä elämään

Viime aikoina on luotu jännitystä elämään lähinnä unissa, mutta eilen saatiin sydän pumppaamaan verta ihan konkreettisesti. Olen nähnyt viime aikoina jos mitä kummallisimpia unia, joissa ei vaaraa ole kammoksuttu. esimerkiksi viime viikolla näin unta, että Viking Line kaatui tiukassa käännöksessä. Laivasta kuitenkin irtosi ohjaamo ja pari ylintä kerrosta omaksi aluksekseen. Samana yönä näin myöskin, että jäin itse hiekkapatjan alle, kun Biitsi.fi Areenalle työnnettiin lisää hiekkaa. Viime yönä näin unta, että hampaani tippuivat.

Toivottavasti nämä unet tästä helpottuvat, että draama jäisi vain hereilläoloaikaan. Eilen nimittäin meinasin jäädä rekan alle. Ajoin Karhusaarentietä, eli Kehä I:sen ja Länkkärin välipätkää, kun Nokian kohdalla valot vaihtuivat keltaisiksi ja päätin jarruttaa, etten mene päin punaisia. Takana tullut rekka ei kuitenkaan ollut ajatuksissa pysähtyä samoihin valoihin. Rekka alkoi jo kiemurrella viereiselle kaistalle, kun huomasin sen lähestyvän. Niinpä painoin kauhuissani kaasua, että pääsin rekan alta pois. Valot olivat jo täysin punaiset, kun minä tulin niiden läpi, mutta tulihan se rekkakin sieltä vielä minun perässäni.

Sydän tykytti melkoisesti vielä päästyäni Salmisaareen, mutta sain vain kiittää tarkkuuttani, että katselin ympärilleni ja takapeiliinkin. Keli oli kuitenkin selkeä, vaikka olikin sateinen, ettei liukkaasta voinut syyttää jarrujen toimimattomuutta.

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Väsynyt, mutta onnellinen

Tälle syksylle tuli buukattua aika paljon ohjelmaa. Erilaisia illanviettoja, viihdettä, kulttuuria, sporttijuttuja, lomaa, juhlia ja vaikka mitä. Nyt mennään marraskuun puolivälissä, eli vahvasti lähempänä syksyn loppua. Tämä siis tarkoittaa, että monet menot on jo takanapäin. Sieltä löytyvät parit illalliset, kaveritreffit, tatteria, valmistujaisia, lentopallo-otteluita, sirkusta, sporttitreffejä, yhdet pikkujoulut, messut ja mitä vielä...

Syyskuun alusta jouluun on 17 viikkoa, siis 17 viikonloppua täynnä aktiviteettiä. Nyt on takana 11, joista en yhtäkään vaihtaisi pois, vaikka olo on tänäänkin melko väsynyt, mutta onnellinen. Unet ovat jääneet monena viikonloppuna lyhyiksi, jotta on saanut kaiken kivan mahdutettua. Sinänsä huono yhtälö, koska viikonloppuina on tullut suoritettua myös entistä enemmän liikuntaa ja kaikillahan on tiedossa, että lihakset tarvitsevat unta, eli leopa, entistä enemmän käytön jälkeen.

Viimeisimpänä viikonloppuna perjantaina vietettiin firman pikkujouluja. Sain omasta mielestäni laitettua itseni oikein näyttävän näköiseksi. Ilta meni supernopeasti. Viini oli yllättävän väkevää, sillä muuta alkoholia ei pahemmin tullut nautittua, mutta tarkkuus katosi jossain vaiheessa. Kotiinkin tuli lähdettyä melko aikaisin, sillä jo yhdeltä olin nukkumassa.

Lauantai alkoi aivan järkyttävällä selkäjumilla, joka säteili niin päähän kuin käsiinkin. Tunnin käsittelyn jälkeen maailma kirkastui ja uusi päivä pääsi alkamaan. Loppupäivä menikin hyvässä seurassa, kun Esa ja Katja tulivat vierailulle. Hieman kahvakuula-, rengas- ja muuta funktionaalista treeniä, saunaa ja keski-eurooppalaisesti iltakymmeneltä ruokaa. Tarjollao li tällä kertaa poro-leipäjuustopitsaa ruispohjalla salaatin kera, yrttihunnutettuja naudan ulkofilepihvejä uunivihannesten kanssa ja jälkkäriksi jäätelöä. Voin kertoa, että tuli lauantainakin juotua lähes samanverran kuin perjantaina viinejä ja likööriä, mutta ei humahtanut ollenkaan samanlailla päähän.

Viikonlopun kruunasi iloinen lentopallomatsi, jooga ja tv:n realityohjelmat. En ole katsonut yhtään jaksoa tanssiohjelmia tai Big Brotheria tai kuorosotaa tai juuri mitäänainakaan tänä syksynä. Nyt joutui lähes vetistelemään kaikkia ohjelmia katsoessa, kun niin vetivät tunteella. Jukka ja Saana olivat aivan mielettömiä foxtrotissaan, Dancea ja Samia tunnelmoitiin nelosella, Peten poppoo veti kovaa ja syvältä sisimmästään sodan aloitukseksi ja Nikon herkät hetket pisti ajattelemaan rakkautta. Voi voi, onneksi ei tule useammmin katsottua tv:tä...

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Mahtavaa uskollisuutta

Eilen kävimme MinkkiP:n kanssa katsastamassa LML-ottelua ja samalla onnittelemassa 25-vuotiasta. Matsissa pelasivat sarjataulukon 4. HPK ja 6. Pieksämäki Volley, siis kaksi viimeisintä liigajoukkuettani.

HPK aloitti kangerrellen, mutta vei lopulta ottelun selvästi 3-0. HPK:n vahvuuksina olivat syöttö, puolustus ja hyökkäys. Upeita hakuja ja mahtavia venymisiä, kovia lyöntejä ja tehokasta passityöskentelyä oli mukava katsella. Pieksämäen eduksi ei oikein voi mainita mitään, sillä peli takkusi vastaanotosta lähtien. Syöttö oli ajoittain tehokas, mutta ei silläkään edes erää voitettu.

Ottelua oli seuraamassa myös bussilastillinen pieksämäkeläisiä vanhoja herroja. Keski-ikä tuolla ryppäällä oli varmaankin lähempänä 80 vuotta. Samat herrat ovat kiertäneet naisten ja jossain vaiheesa miestenkin otteluissa kymmeniä vuosia, eikä heitä pelota matkat eikä kelit, sillä eilenkin oli aikamoinen sumu ja pimeys ja matkaa Pieksämäeltä Hämeenlinnaan on useampi tunti.

Samat herrat siis olivat jo minun aikanani joukkuetta kannustamassa vähintään jokaisessa kotipelissä, mutta myös useassa vierasottelussa. Ja tulihan eilisestä joukkiosta pari oikein juttelemaankin muistellen erästä ottelua, jossa pelasin kovassa kuumeessa Hämeenkaaressa, ja toista kertaa kun Pieksämäen kanssa voitimme SM-kultaa samaisella areenalla. Tuli ihan mukava olo, että vielä muistetaan ja muistetaan vielä hyvällä.

Mieletöntä uskollisuutta joukkuetta kohtaan tuolta poppoolta. Herrat pysyvät mukana oli sitten hyvä tai huono kausi. Hirveästi ääntä ja kannustushuutoja ei porukasta lähde, mutta varmasti vaikuttavat keltaisine paitoineen jo läsnäolollaan koko joukkueeseen positiivisesti. Jos ei, niin ainakin pitäisi!

maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Lisää herkkuja

Viime viikolla kirjoittelin herkullisesta chili con carnesta. Nyt on taas uusia herkkuja tullut tehtyä, nimittäin pizzaa, simpukoita, omenapannaria, intialaista settiä sisältäen pinaatti-juusto-paistosta ja kanaa tikka.

Pizzasta tuli todella rapeapohjainen, kun käytössä oli Weberin grilliin tarkoitettu pizzakivi. Tarjolla oli kahdenlaista pizza alkupalaksi ennen simpukoita: parmankinkku-rucola ja kolmen juuston pizza. Simpukat oli maustettu thaimaalaisittain, eli liemessä oli käytetty perinteisten mausteiden sijaan kookosmaitoa, chiliä, inkivääriä, valkosipulia, sipulia, limen lehtiä ja sitruunaruohoa. Päälle ripoteltiin vielä tuoretta korianteria. Jälkiruokana tässä setissä oli omenapannaria jätskin kanssa.



Seuraavan päivän illallinen oli intialaisen kettiön antimista. Alkupalaksi oli Coriander Co.:n pikkunaposteltavia pakkasesta. Uunissa niistä tuli oikein herkullisia ja raita sekä chilikastikkeet kruunasivat kokonaisuuden. Varsinaisena ruoka oli kanaa tikka ja juusto-pinaatti-paistosta raidan ja naan-leivän kera. Kanat menivät marinaadiin jo edellisenä iltana. Marinadissa oli chiliä, inkivääriä, valkosipulia, juustokuminaa, jauhettua korianteria, garam masalaa, suolaa ja tomaattipyreetä sekoitettuna jugurttiin. Kanat paistettiin uunissa grillitoiminnon alla ja sipulipedin päällä siten, että kuoresta tuli rapea ja sisällöstä suussasulava. Sipulit ja kanat tarjottiin salaattipediltä tuoreella korianterilla koristeltuna.

Pinaatti-juusto-paistokseen tuli sipulia, valkosipulia, garam masalaa ja juustokuminaa maustamaan pinaattia. Lisäsin myös oriental mixiä, josta tuli pieni häivähdys joulun makua kardemumman ja kanelin muodossa. En tiedä oliko onnistunut lisäys, mutta ei se huonoltakaan vaikuttanut. Kun mausteet ja pinaatit oli lämmenneet pannulla lisättiin kerma ja juusto. Tällä kertaa tuli kermaa vähän liikaa, joten rakenne oli hieman löysä.

Naan leipä oli yllättävän helppo valmistaa. Hiiva käymään ja jauhot sekaisin. Sitten voi ja hiivaseos jauhoihin ja vaivaten. Taikina nousi hienosti ja leipä paistui rapeaksi pizzakivellä. Päälle vielä voita, suolaa ja valkoosipulijauhetta, niin avot! Raita oli alunperin Santa Maria-mausteseoksesta, mutta jatkoin sitä lisäämällä juustokuminaa, suolaa, sokeria ja jauhettua korianteria sekä valkosipulia. Toimi!



Ps. Intialaiset ruuat maistuivat astetta maukkaammilta päivä jälkeen valmistuksen, niin ne mausteet vaan imeytyy säilytettäessä.

torstaina, marraskuuta 04, 2010

Kaikki SkiExpoon

Ensi viikonloppuna on Messukeskuksessa SkiExpo ja sen lisäksi myös BoardExpo, Lätkä&SäbäExpo, DigiExpo ja HifiExpo.

SkiExpossa on uutuutena Timantti.
TIMANTTI esittelee häikäisevät huippu-uutuudet! Timanttialueella, Skiexpon keskiössä, esittäytyvät kauden väline-, varuste- ja tekstiiliuutuudet – kukin merkki omalla osastollaan. Ja tuolta Timantista löytyy myös Power Balance.



Minä olen saanut mukavaa tukea ja buustia PB:stä biitsiin, maastopyöräilyyn ja lentopalloon. Viime talvena tuli vähän hiihdettyä ja laskettua PB:n kanssa ja kyllähän liuku oli pidempi ja tasapaino parempi. Olkapää on saanut liikkuvuutta tarroista ja ranteet sekä kaula koristeita. Näistä ja monista muista kokemuksista tulen kertomaan myös messuilla, joten tule testaamaan!

Valoa pimeyteen

Jos nyt kolmannella kerralla onnistuisi. Pari kertaa olen nohevana yrittänyt maalata vain yhden saman, mutta olen maalannut koko tekstin...

Asiaan. Syksy on pimeintä aikaa vuodessa, ainakin Etelä-Suomessa, kun lunta ei näy ja mustuutta on jo marraskuun alussakin kaksi kolmasosaa päivästä. Talvipäivän seisaukseenkin on vielä lähes pari kuukautta aikaa, joten tätä on vain kestettävä - tai tuotettava valoa muilla tavoin. Valo on myös hyväksi terveydelle: Adlux. Ja täältäkin lisää päivänvalosta.

Loimaannorppa esitteli omassa blogissaan kuulokkeet, joilla voi työntää valoa päähän. Muita vaihtoehtoja on kirkasvalolamppu, sarastuslamppu ja muut valaitusratkaisut.

Meillä kirkasvalo hoituu käyttövalaisimilla, joissa on täyden spektrin loisteputket. Loisteputket tuottavat kirkasta päivänvaloa oikealla lämpötilalla siten, että se vastaa auringon valoa. Meidän loisteputket löytyvät olkkarista.

Ja keittiöstä.


Loisteputkia ei valitettavasti saa ihan jokaisesta kaupasta. Meille ne on toimittanut Adlux Fagerhultin kuoriin. Aamuisin valot herättävät mukavasti, kun laittaa täyden setin päälle, meillähän on keittiö ja olohuone yhtä suurta tilaa. Illalla taas saa toisen annoksen esim. illallisen yhteydessä. Kesällä valoisaan aikaan ei muuten edes huomaa, että valaisimet on päällä, kun valo on aivan samanväristä kuin ulkoa työntyvä auringonvalo.

Viivi ja Wagner Teneriffalla

Studio Pasila tarjosi eilen piristävän setin marraskuun pimeyteen, nimittäin Viivi ja Wagner matkasivat Teneriffalle. Tämähän oli toinen setti Viiviä ja Wagneria HKT:llä. Ensimmäisen mekin näimme toukokuussa 2007



Viivinä oli tälläkin kertaa Sari Siikander ja Wagnerina Risto Kaskilahti, todella loistavat valinnat. Mukana oli myös useampi muu näyttelijä, enemmän kuin edellisessä versiossa minun muistaakseni, nimittäin Oskari Katajisto oli parissa roolissa, lisäki mukana olivat Sanna Saarijärvi ja pari muuta ihan tuttua naamaa, mutta nimistä ei tietoa.

Suosittelen tätäkin pläjäystä huumorin ystäville. Hauska ja viihteellinen, vaikkakin aika lyhyt.

tiistaina, marraskuuta 02, 2010

Löytyykö jostain

Kun aloimme kerätä vuonna 2007 Villeroy&Bochin mustia Cascara-laseja, kuulimme, että niiden valmistus on loppumassa.

Näitä tuotteita ei olekaan näkynyt kauppojen hyllyillä ainakaan Suomessa. Vai näkyykö? Kerro se meille, että saamme täydennystä hieman vajaaseen sarjaan. Ulkomaisista nettikaupoista tuotteita ainakin vielä löytyy.

Tarve olisi juomalaseille (4 kpl):


Ja samppanjalasille:

maanantaina, marraskuuta 01, 2010

Herkkua Halloweeninä

Ihan vahingiossa tuli illallistettua Halloweeninä parin kaverin kanssa. Ja ihan vahingossa meidän kattauksemme on hyvinkin teemaan sopiva. Tarkoittaako tämä, että meillä voi illastaa vain Halloweeninä vai onko meillä aina Halloween? Ei sentään, mutta ensi kerralle tulee hankittua hieman eriväriset tabletit. :)



Tarjolla oli chili con carnea salaatin, guacalmolen, maustamattoman jugustin, ranch-kastikkeen, sweet chili-kastikkeen, cheddar-jalopenojen, mozzarellatikkujen ja tortillalastujen kera. Todella herkullista, vaikka itse sanonkin.





Chili con carne oli tehty naudan paistisuikaleista (800g, ulkopaisti), joka oli luomua. Lisäksi mukana oli 4 pientä luomusipulia ja 6 kynttä luomuvalkosipulia. Myös tomaattimurska (2prk) oli luomua kuten kolme chiliä. Laitoin myös Santa Marian chili con carne-mausteseoksen, jossa ei ole aromivahventeita, eli natriumglutamaattia (E621). Ja lopuksi Go Green kidney-papuja, luomua tottakai. Ensin lihat ruskeiksi pannulla, sitten sipulit joukkoon kuullottumaan. Lisätään vielä chilit ja tomaattimurska mausteseoksen kanssa ja annetaan kiehua hetken. Laitoin padan uuniin kolmeksi tunniksi hautumaan ensin 175C ja sitten 100C. Ihan hautumisen loppuvaiheilla lisäsin pavut lämpenemään. Lihat olivat suussasulavan pehmeitä ja maku oli pehmeän tulinen.

Guacalomen teen avokadoista, joihin on lisätty Santa Marian guacamole-mausteseos, ei E621. Avokadot olivat tällä kertaa niin ikään luomua. Ranch-kastike on myös Santa Marian mausteseos, jossa ei ole aromivahventeita. Sweet chili tuli mozzarellatikkujen ja cheddar-jalopenojen kanssa. Sinänsä ihan puhtaita tuotteita, vaikka vehnäjauho ei olekaan kovin hyväksi.

Tortillalastut olivat täysi fiasko. Maustetuissa ei ollut mitään ylimääräistä myrkkyä, mutta maustamattomissa oli E621-E630 maunvahventeet. Ei hyvä, en edes tajunnut katsoa, kun kuvittelin originaalien olevan vain suolattuja.

Jälkkäriksi oli raparperikakkua, jossa oli käytetty oman pihan raparpereja. Taikina oli tehty soija- ja quinoajauhoista, intiaanisokerista, luomukirnuvoista ja luomumunista. Maku oli todella makea ja hieman erikoinen, mutta maistuva. Raparperikakun kanssa oli tarjolla jäätelöä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Mutta mahdollisimman luonnonaineista tehtyä. Tästä lisää myöhemmin. :)

Vahva vastustuskyky asuu suolistossa

Paula Heinonen on luennoinut otsikon aiheella pitkin syksyä ympäri Suomea. Samasta aiheesta voi myös kuunnella Paulan esiyksiä Terveyden Tukipilareissa

Paula Heinonen on koulutuksen ja omien kokemusten kautta kiinnostunut työhyvinvoinnista, terveydestä ja ruuasta. Hän kertookin tekemiensä tutkimusten ja omien kokemusten kautta millä ihminen saa kehostaan loistavasti toimivan kokonaisuuden.

Kaiken hyvinvoinnin pohjana on on suoliston hyvinvointi. Nykyajan ruuassa on paljon keinotekoisia lisäaineita, jotka jumittuvat helposti kehoomme. Ne tukkivat suolistoa ja häiritsevät sen toimintaa. Niinpä suolisto pitäisi saada puhtaaksi, korjata paremmaksi ja ylläpitää sen toimintaa. Tähän toimii erinomaisesti Foreverin Aloevera, jolla on kehoa puhdistava vaikutus. Foreverin aloevera on 100% aloeveraa, joka on säilötty patentoidulla menetelmällä, että aloeveran hyvät ominaisuudet säilyisivät. Alovera mehut sisältävät vähintään 92% puhdasta aloeveraa. Kaikki Foreverin aloeverat ovat 100% luomuruokaa, josta saa tarvittavat hivenaineet ja vitamiinit, lukuunottamatta D-vitamiiniä).



Ainakin minulla tuo todella toimii. Sain parannettua ärtyneen suolen, ruokayliherkkyydet, kuten laktoosi-intoleranssi, on kurissa, ei ole tullut sairasteltua ja virtaa riittää niin töihin kuin harrastuksiin. Suosittelen kokeilemaan, helpoin tapa löytyy täältä.

Terveellisempi vaihtoehto

Molemmat ltapäivälehdet uutisoivat energia- ja virvoitusjuomien vaarallisuudesta. Ilta-Sanomat Iltalehti

Jos energiaa haluaa, niin tässä terveellisempi vaihtoehto:


Foreverin Aloe2Go, jossa on aloeveraa ja Pomesteenia antamassa virtaa ja energiaa. Ei lisättyä sokeria, ei lisäaineita, vaan täyttä luomua. Ja mistä niitä saa? Meiltä verkkokaupasta.

Toki juodakin pitää, mutta siihen suosittelen itsetehtyä suolajuomaa. Eli liuottaa vuorisuolaa veteen ja pullottaa kylläisen liuksen. Lisää juomaan ruokalusikallisen suolaliuosta, niin nesteiden imeytyminen paranee ja keho saa tarvittavia suoloja. Pahaahan se on, joten pelkkä vesi+suolaliuos ei ole paras vaihtoehto.

Jos haluaa juoda mehuja, niin 100% kylmäpuristetut mehut ovat ehdottomasti parhaita. Niissä on maku ja ravinteet tallella.

Terveellinen urheilujuoma on taas Flow. Teho perustuu luonnontuotteisiin. Pohjana juomissa on mustikka-, omena-, puolukka- ja sitruunamehutiivisteitä. Juomissa ei ole lainkaan keinotekoisia maku- tai väriaineita, eikä sitruunahappoa, joka pilaa hampaat.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...