Tälle syksylle tuli buukattua aika paljon ohjelmaa. Erilaisia illanviettoja, viihdettä, kulttuuria, sporttijuttuja, lomaa, juhlia ja vaikka mitä. Nyt mennään marraskuun puolivälissä, eli vahvasti lähempänä syksyn loppua. Tämä siis tarkoittaa, että monet menot on jo takanapäin. Sieltä löytyvät parit illalliset, kaveritreffit, tatteria, valmistujaisia, lentopallo-otteluita, sirkusta, sporttitreffejä, yhdet pikkujoulut, messut ja mitä vielä...
Syyskuun alusta jouluun on 17 viikkoa, siis 17 viikonloppua täynnä aktiviteettiä. Nyt on takana 11, joista en yhtäkään vaihtaisi pois, vaikka olo on tänäänkin melko väsynyt, mutta onnellinen. Unet ovat jääneet monena viikonloppuna lyhyiksi, jotta on saanut kaiken kivan mahdutettua. Sinänsä huono yhtälö, koska viikonloppuina on tullut suoritettua myös entistä enemmän liikuntaa ja kaikillahan on tiedossa, että lihakset tarvitsevat unta, eli leopa, entistä enemmän käytön jälkeen.
Viimeisimpänä viikonloppuna perjantaina vietettiin firman pikkujouluja. Sain omasta mielestäni laitettua itseni oikein näyttävän näköiseksi. Ilta meni supernopeasti. Viini oli yllättävän väkevää, sillä muuta alkoholia ei pahemmin tullut nautittua, mutta tarkkuus katosi jossain vaiheessa. Kotiinkin tuli lähdettyä melko aikaisin, sillä jo yhdeltä olin nukkumassa.
Lauantai alkoi aivan järkyttävällä selkäjumilla, joka säteili niin päähän kuin käsiinkin. Tunnin käsittelyn jälkeen maailma kirkastui ja uusi päivä pääsi alkamaan. Loppupäivä menikin hyvässä seurassa, kun Esa ja Katja tulivat vierailulle. Hieman kahvakuula-, rengas- ja muuta funktionaalista treeniä, saunaa ja keski-eurooppalaisesti iltakymmeneltä ruokaa. Tarjollao li tällä kertaa poro-leipäjuustopitsaa ruispohjalla salaatin kera, yrttihunnutettuja naudan ulkofilepihvejä uunivihannesten kanssa ja jälkkäriksi jäätelöä. Voin kertoa, että tuli lauantainakin juotua lähes samanverran kuin perjantaina viinejä ja likööriä, mutta ei humahtanut ollenkaan samanlailla päähän.
Viikonlopun kruunasi iloinen lentopallomatsi, jooga ja tv:n realityohjelmat. En ole katsonut yhtään jaksoa tanssiohjelmia tai Big Brotheria tai kuorosotaa tai juuri mitäänainakaan tänä syksynä. Nyt joutui lähes vetistelemään kaikkia ohjelmia katsoessa, kun niin vetivät tunteella. Jukka ja Saana olivat aivan mielettömiä foxtrotissaan, Dancea ja Samia tunnelmoitiin nelosella, Peten poppoo veti kovaa ja syvältä sisimmästään sodan aloitukseksi ja Nikon herkät hetket pisti ajattelemaan rakkautta. Voi voi, onneksi ei tule useammmin katsottua tv:tä...
Syyskuun alusta jouluun on 17 viikkoa, siis 17 viikonloppua täynnä aktiviteettiä. Nyt on takana 11, joista en yhtäkään vaihtaisi pois, vaikka olo on tänäänkin melko väsynyt, mutta onnellinen. Unet ovat jääneet monena viikonloppuna lyhyiksi, jotta on saanut kaiken kivan mahdutettua. Sinänsä huono yhtälö, koska viikonloppuina on tullut suoritettua myös entistä enemmän liikuntaa ja kaikillahan on tiedossa, että lihakset tarvitsevat unta, eli leopa, entistä enemmän käytön jälkeen.
Viimeisimpänä viikonloppuna perjantaina vietettiin firman pikkujouluja. Sain omasta mielestäni laitettua itseni oikein näyttävän näköiseksi. Ilta meni supernopeasti. Viini oli yllättävän väkevää, sillä muuta alkoholia ei pahemmin tullut nautittua, mutta tarkkuus katosi jossain vaiheessa. Kotiinkin tuli lähdettyä melko aikaisin, sillä jo yhdeltä olin nukkumassa.
Lauantai alkoi aivan järkyttävällä selkäjumilla, joka säteili niin päähän kuin käsiinkin. Tunnin käsittelyn jälkeen maailma kirkastui ja uusi päivä pääsi alkamaan. Loppupäivä menikin hyvässä seurassa, kun Esa ja Katja tulivat vierailulle. Hieman kahvakuula-, rengas- ja muuta funktionaalista treeniä, saunaa ja keski-eurooppalaisesti iltakymmeneltä ruokaa. Tarjollao li tällä kertaa poro-leipäjuustopitsaa ruispohjalla salaatin kera, yrttihunnutettuja naudan ulkofilepihvejä uunivihannesten kanssa ja jälkkäriksi jäätelöä. Voin kertoa, että tuli lauantainakin juotua lähes samanverran kuin perjantaina viinejä ja likööriä, mutta ei humahtanut ollenkaan samanlailla päähän.
Viikonlopun kruunasi iloinen lentopallomatsi, jooga ja tv:n realityohjelmat. En ole katsonut yhtään jaksoa tanssiohjelmia tai Big Brotheria tai kuorosotaa tai juuri mitäänainakaan tänä syksynä. Nyt joutui lähes vetistelemään kaikkia ohjelmia katsoessa, kun niin vetivät tunteella. Jukka ja Saana olivat aivan mielettömiä foxtrotissaan, Dancea ja Samia tunnelmoitiin nelosella, Peten poppoo veti kovaa ja syvältä sisimmästään sodan aloitukseksi ja Nikon herkät hetket pisti ajattelemaan rakkautta. Voi voi, onneksi ei tule useammmin katsottua tv:tä...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!