Nyt viimeisen kerran BB:stä. :)
BB-talohan on hyvin pieni ja varmaan myös ahdistava asuttavaksi kolmen kuukauden ajan. Siellä varmasti ajatukset suppeentuvat ja milialat korostuvat runsaasti. Ei tietenkään kaikilla, mutta suurimmaksi osaksi. BB-talon asukkaathan ovat vielä tällä hetkellä jaettu Slummiin ja Paratiisiin. Jaon on suorittanut useinmiten talon kapteeni, mutta myös itse BB on välillä puuttunut asiaan.
Toisille Slummi on kuin paratiisi ja toisille toisinpäin. Ja mikä tähän on syynä, m inusta se on asenne. Esim. Esa A on ihan avomesti sanonut, että tykkää olla Slummissa, koska siellä on tekemistä ja ei niin välitä bilettämisestä. Toni sen sijaan ainakin käyttäytyy tysin päinvastaisesti. Kun hän joutuu niin sanotulle huonommalle puolelle, niin heti alkaa mökötys ja valitus. Ja minkä takia, kun on niin heikko asenne.
Miten nämä ihmiset, joilla ei ole asennetta pärjäävät normaalissa elämässä? Eihän esim. mikään työpaikka tipu taivaasta tai jos joudut työttömäksi, niin et ainakaan nouse suosta ennen kuin itse haet uutta paikkaa. Onhan se kiva vaan olla ja rypeä omassa itsesäälissä, mutta ei siellä kovin kauaa voi olla. Eikä elämä voi olla pelkkää juhlimista ja ei elämän nautinnot voi olla kiinni vain juhlimisesta. Minä ainakin saan paljon tyydytystä siitä, että kehitän itseäni, saavutan tavoittelemiani asioita ja onnistun haastavissa tilanteissa.
Kyllä minuakin tietysti välillä ottaa päähän, kun ei saa positiivista palautetta ja/tai kiitosta hienosti suoritetuista jutuista, mutta kyllä minä itsekin sen verran ymmärrän, että milloin on onnistunut ja milloin ei. Ja epäonnistumiset eivät minua ainakaan lannista, vaan minut ainakin jokainen mutka matkassa saa parantamaan suoritusta ja yritäämään yhä korkeammalle osoittaen muille, ettei kannata jättää huomioimatta jatkossa.
Lapsethan ovat tässä asiassa hyviä esimerkkejä. (okei, ei kaikki mutta suurin osa) Heillä riittää intoa ja iloa uusien juttujen kokeilemiseen ja ylipäätään tekemiseen. Milloin sitten tämä into katoaa? Ja miksi? Onhan se tietysti ihan hyvä, ettei kaikki kilpaile samoista tavoitteista, mutta minusta ainakin helpottasi monen elämä, jos asenne olisi hieman positiivisempi ja innokkaampi, jopa tavoitteellisempi. Siis into piukeena!
BB-talohan on hyvin pieni ja varmaan myös ahdistava asuttavaksi kolmen kuukauden ajan. Siellä varmasti ajatukset suppeentuvat ja milialat korostuvat runsaasti. Ei tietenkään kaikilla, mutta suurimmaksi osaksi. BB-talon asukkaathan ovat vielä tällä hetkellä jaettu Slummiin ja Paratiisiin. Jaon on suorittanut useinmiten talon kapteeni, mutta myös itse BB on välillä puuttunut asiaan.
Toisille Slummi on kuin paratiisi ja toisille toisinpäin. Ja mikä tähän on syynä, m inusta se on asenne. Esim. Esa A on ihan avomesti sanonut, että tykkää olla Slummissa, koska siellä on tekemistä ja ei niin välitä bilettämisestä. Toni sen sijaan ainakin käyttäytyy tysin päinvastaisesti. Kun hän joutuu niin sanotulle huonommalle puolelle, niin heti alkaa mökötys ja valitus. Ja minkä takia, kun on niin heikko asenne.
Miten nämä ihmiset, joilla ei ole asennetta pärjäävät normaalissa elämässä? Eihän esim. mikään työpaikka tipu taivaasta tai jos joudut työttömäksi, niin et ainakaan nouse suosta ennen kuin itse haet uutta paikkaa. Onhan se kiva vaan olla ja rypeä omassa itsesäälissä, mutta ei siellä kovin kauaa voi olla. Eikä elämä voi olla pelkkää juhlimista ja ei elämän nautinnot voi olla kiinni vain juhlimisesta. Minä ainakin saan paljon tyydytystä siitä, että kehitän itseäni, saavutan tavoittelemiani asioita ja onnistun haastavissa tilanteissa.
Kyllä minuakin tietysti välillä ottaa päähän, kun ei saa positiivista palautetta ja/tai kiitosta hienosti suoritetuista jutuista, mutta kyllä minä itsekin sen verran ymmärrän, että milloin on onnistunut ja milloin ei. Ja epäonnistumiset eivät minua ainakaan lannista, vaan minut ainakin jokainen mutka matkassa saa parantamaan suoritusta ja yritäämään yhä korkeammalle osoittaen muille, ettei kannata jättää huomioimatta jatkossa.
Lapsethan ovat tässä asiassa hyviä esimerkkejä. (okei, ei kaikki mutta suurin osa) Heillä riittää intoa ja iloa uusien juttujen kokeilemiseen ja ylipäätään tekemiseen. Milloin sitten tämä into katoaa? Ja miksi? Onhan se tietysti ihan hyvä, ettei kaikki kilpaile samoista tavoitteista, mutta minusta ainakin helpottasi monen elämä, jos asenne olisi hieman positiivisempi ja innokkaampi, jopa tavoitteellisempi. Siis into piukeena!
Lue kirja, siitä saa enemmän sisältöä elämään.
VastaaPoistaAina on joku kirja työn alla.
VastaaPoista