Siirry pääsisältöön

Naisellisuus

Viivi Avellaan pohtii omassa blogissaan naisellisuutta, ainakin Iltalehden mukaan. Hänen artikkelinsa käsittelee enemmän naisellista pukeutumista ja sitä miksi suomalaisnaiset eivät käytä meikkiä ja korkkareita.

Viivin mielestä syy on meidön historia, kun miehet olivat sodassa ja naiset joutuivat hommiin, sekä pula-ajassa, jolloin ei ylimääräisiä osteltu. Minusta pukeutuminen riippuu monelta osin käytännöllisyyteen, asenteeseen ja myös rahaan. Ja mit naisellisuuteen tulee, se on paljon muutakin kuin pukeutumista.

Minähän olen tällä viikolla ihan tv:ssä kertonut, että omat valintani varsinkin uran suhteen eivät ole "niitä naisellisimpia". Tällä tarkoitan sitä, että olen ollut armeijassa, niin varusmiehenä kuin töissä, olen koulutukseltani DI ja ottanut urheilun ihan tosissani. Tälläkin hetkellä olen ainoa nainen työpaikalla tiimissäni. Silti en pidä itseäni epänaisellisena, vaikka valintojen perusteella joku voisi niin väittää. Ja miten valintani ovat vaikuttaneet pukeutumiseen? En voi laittaa hametta puhdistilahaalarin alle, ritilälattialla ei voi kävellä korkokengillä, puhdastilassa ei ole hyvä olla meikkiä, hame ei ole lentopalloon tai moneen muuhunkaan lajiin paras vaatevalinta ja korkkarit on juostessa aika ikävät.

Toki pukeudun silloin kuin on mahdollista hameeseen ja korkokenkiin, mutta noita vaatteita ei ole tullut ostettua ennen Minkki P:hen tutustumista juurikaan varastoon. Tämä ihan siksi, että kertakäytölle saattaa tulla melko paljonkin hintaa ja tilaisuuksia ei ole historiassa hirveästi ollut. Ja mikä meikkaamiseen tulee, niin sekin on osaltani lisääntynyt vuosien aika jonkin verran, vaikka saatan yh nykyäänkin mennä töihin ilman mitään meikkiä, mutta aikaisemmin ei joko ollut rahaa tai syytä uhrata kymmeniä euroja kosmetiikkaan, joka menee vanhaksi ennen kuin on edes oppinut käyttämään.

Yksi syy suomalaisnaisten käytännölliseen pukeutumiseen löytyy tietenkin säistä. Ei ole kiva kävellä märissä kengissä ja palella. Housut nyt vaan ovat lämpimämmät ja samoin vaikka moon-bootsit. Kyllä minä ainakin katson säälivin ilmein palelevia ihmisiä kaupungilla, kun he yrittävät pikkuhepeneissä talsia loskaista katua. Laittaisivat korkkarit kassiin ja käyttäisivät niitä vian sisätiloissa.

Luulen, että ole ihan ainoa nainen, jolla on samanlaisia syitä pukeutua housuihin tia käytännöllisiis tasapohjakenkiin. Olen silti ihan yhtä nainen kuin se, joka joka aamu käyttää tunnin valmistautumiseen, että pääsee ovesta ulos.

Nämäkin korkkarit odottavat tilaisuutta. Nämähän oli kyllä pakko ostaa, vaikka ei niitä tulisi käytettyäkään...

Kommentit

  1. Hei,

    en osaa nyt kommentoida täältä töiden äärestä (teen sentään töitä kotona, en työpaikalla kahlaa blogeja läpi :D ) mitään fiksua ja syvällistä, muuta kuin että kiitos kirjoituksestasi! Olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi ja se saa usein pohtimaan asioita pidemmäksikin aikaa.

    Terv. omasta mielestään ihan naisellinen nainen, vaikka onkin opetellut meikkaamisen ja korkokenkien käytön vasta kolmekymppisenä :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Ne ovat aina tervetulleita, olivatpa millaisia tahansa.

    Minullakin on siis todellakin opettelu vasta meneillään. Luin juuri juttua Gwen Stefanista ja Alexa Chungista, jotka pukeutuvat yhtenä päivänä verkkareihin ja toisena viimeisen päälle glamoureihin iltapukuihin. Se on minusta ihalitavaa, että osaa olla monipuolinen.

    VastaaPoista
  3. Mä en tiedä, oliko tuo nyt hyvä vai huono asia, että olen saanut kunnian tutustuttaa sinut Nora näille turhuuksien rovioille korkokenkien ja pikkumekkojen muodossa mutta oli niin tai näin - on se fiilis vaan NIIN HIENO kun löytää ne TÄYDELLISET KORKKARIT kaupasta. Ihan sama onko kotona korkoja hyllyssä kymmenet vai sadat - kyllä me nämäkin ilot ansaitaan. :) MinkkiP

    VastaaPoista
  4. Ainoastaan hyvä asia!!! Kiitos MinkkiP!! Olet myös ollut kärkipäässä järjestämässä tilaisuuksia, joissa hyvin ansaittuja korkkareita ja muita hepeneitä on saanut käyttää! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa