Siirry pääsisältöön

Kirjoja

Viime aikoina lukeminen on hiukan hiipunut, mutta silti tasaisen tappavaan tahtiin tulee niteitä kahlattua läpi. Viimeisin luettu kirja oli Jan Guilloun Pahuus. Kirjasta on myös tehty elokuva. Kirja oli täynnä nimensä mukaisesti pahuutta. Kertomus oli koskettava, mutta ei millään tapaa kaunis. Leffan pitää kyllä nähdä, vaikka toivonkin, että siinä olisi hiukan kaunisteltu.

Nyt työn alla on Lauren Weisbergerin Haluan Harry Winstonin. Aika paljon kevyempi teos, mutta sopii minulle.

Vähän aikaa sitten luin Hanne Vibeke Holstin trilogian ensimmäisen osan Theresen valinnat. Kaksi jatko-osaa odottavat nyt lukemista kaapissa. Ovat varmasti seuraavana vuorossa.

Joulun aikaan sain myös Marko Kilven kirjan Kadotetut
. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja.

Ennen joulua tulleista kirjamainoksista bongasin seuraavia teoksia, jotka voisivat kiinnostaa. Laittakaa kommenttia, jos on kokemuksia:
- Helena Sivervo: Tykistökadun päiväperho
- Paulo Coelho: Voittaja on yksin
- Miika Nousiainen: Maaninkavaara
- Katja Kallio: Syntikirja

Kommentit

  1. Ei kokemuksia valinnoista, mutta uusin Mankell on nyt luettu. Samoin Slumdog Millionaire. Seuraavana taitaa olla Dan Brownin vuoro. Ehkä. MinkkiP

    VastaaPoista
  2. Prepe oli musta ainakin lukenut tuon Maaninkavaaran. Ja arvaa muuten unohdinko käydessäni pyytää sulta joululukemiseksi jotain lainaksi - JA niinpä olin joutua joulun viettoon täysin ilman kirjaa!! Mutta hätäpäissäni löysin rautatieaseman R-kioskilta tarpeeksi montaa sataa sivua sisältävän Tuulen varjon.
    Lupaan itselleni muuten myös lukea tänäkin vuonna. :)

    VastaaPoista
  3. No voih, vaikka mulla on kyllä aika pieni kirjavarasto. Nyt mulla olis tosiaan sulle se yksi kirja ihan omaksi. :)

    VastaaPoista
  4. toi tykistökadun päiväperho oli aika seko, ei mun makuun, jäi kesken.
    Jenni

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jenni. Voi siis jättää lukematta parempien tieltä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa