Siirry pääsisältöön

Lähdön hetkellä

Tänään lähdetään viikoksi Bostoniin. Siellä on AVS 55th annual seminar & conference. AVS tulee sanoista American Vacuum Society. Minulla on esitys tiistaina klo11.20 aiheena "Mechanical and tribological property comparison of melt-compounded nanocomposites of atomic-layer-deposition-coated polyamide particles and commercial nanofillers". Esityksen tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän se tuolla lentomatkalla valmistu.

Olen odottanut reissu todella kauan. Ihan siitä lähtien, kun kesällä kuulin pääseväni esiintymään sinne. Nyt tuntuu todella helpottavalta, kun lähdön hetki on ovella. Olen tehnyt poikkeuksellisesti melko hyvät valmistelut. Dokumentteja on tulostettu ja vaatteet valittu ihan asiantuntijaa myöten. (Samalla tyhjeni melkein koko vaatekaappi, joten joutuu tällä reissulla ja seuraavan viikon Englannin reissulla tekemään vähän hankintoja. Ne tulevat kyllä ihan tarpeenkin.)

On todella hyvä fiilis lähteä. Olen ollut hieman alakuloinen ja maassa, oikeastaan aika rikki viime aikoina. Eilen pohdin mistä se johtuu ja päädyin seuraavaan. Uskon, että "villit" vuoteni 2001-2006 vei minulta ihan käsittämättömän paljon energiaa ja kärsin siitä vieläkin. Villeillä vuosilla tarkoitan tietenkin yhdistelmää, jossa pelasin SM-liigaa Pieksämäellä 2001-2005 asuen samalla Tampereella ja opiskellen DI:ksi neljässä vuodessa. Hieman helpotti, kun valmistuin tuona aikana(tammikuussa 2004), mutta ei se poistanut matkustuksen ja epäinhimillisten aikataulujen määrää. Kaiken kruunasi vielä viimeinen SM-liigavuoteni, jolloin pelasin Hämeenlinnassa, asuin Helsingissä ja olin töissä Tampereella. Tuona ajanjaksona ei hirveästi tarvinnut miettiä muuta kuin asetettuja aikatauluja. Herätykset olivat usein klo5, että ehdin aikaisin töihin, että siitä ehtisi klo17 treeneihin ja illalla oltiin kotona klo22-23. Unet jäivät usien hyvin vähiin, mutta paljon sain aikaankin.

Kun pelaaminen pääsarjatasolla jäi 2006 keväällä, niin kaikki muuttui yhdellä rysäyksellä. Aloitin "oikeat" työt, ei ollut omaa joukkuetta ja muutimme Espooseen. Nyt piti kaikesta päättää itse ja valita ne asiat, joihin panostaa. Ongelmana vaan on vieläkin se, etten tiedä mitä haluan. Sen tiedän, että haluan tehdä työn kunnolla ja olenkin siihen panostanut. Se vaan vie todella paljon energiaa ja aikaa. Esim. verrattuna Tampereen aikoihin ja ensimmäiseen työpaikkaan Espoossa, työmatka on pidentynyt sen verran, että se vie jopa pari tuntia päivästä. Plus sitten työaika, joka on paljon enemmän kuin 8h päivässä.

Haluisin myös urheilla ja nyt olenkin päässyt mukaan työpaikan säbäporukkaan, minkkilaumaan (lentopalloa 2-sarjassa) sekä Samin kanssa kahvakuulakouluun. Yksin minusta ei nimittäin ole liikkumaan, niin joukkueurheilija ja laiskamato minä olen. MeNaisissa oli juttua ihmisistä, jotka tekevät aamuisin ennen töitä kaikkea urheilua heräten klo5. Minä en siihen enää pysty, joten liikunnat on sijoitettava iltaan. Ongelman tässä tuottaa se, että usein työpäivän jälkeen on todella väsynyt ja kellokin voi olla vaikka kuinka paljon. Ja kun ei ehdi ja tietää, että pitäisi, niin alkaa ahdistaa.

Haluisin myös pitää enemmän itsestäni ja kodista huolta, mutta siihen ei tunnu enää riittävän rahkeet ja/tai aika, ja se ahdistaa. Haluaisin nukkua kunnolliset yöunet (8h yössä), jotten kerryttäisi univelkaa ja jaksaisin päivät läpi reippaana. Ja jos haluan syödä kuten syön, eli paljon ja kaikkea, niin pitäisi urheilla enemmän, siihen ei vain oikein riitä aika ja se ahdistaa.

Pitäisikö minun siis valita edellä mainituista vain osa, vai pystynkö toteuttamaan kaikki? Pitääkö minun testata kaikkea erikseen ja yhdessä, jotta voin tietää. Haluisin olla tehokas ja onnellinen, mutta onko se mahdollista yhtäaikaa? Ja kun en tiedä vastauksia, niin se ahdistaa.

Nyt kuitenkin yritän unohtaa viikon aikana murheet ja tulla takaisin entistä reippaanpana, paremmin pukeutuvampana, päätöksiä tehneenä, itsevarmana ja iloisena sekä onnellisena ihmisenä! :)

Kommentit

  1. Moi NORA,
    Erittäin antoisaa Ameriikan reissua.

    Näkyillään kun tulet takaisin. Voit kertoa oliko Boston vierailun arvoinen... Eiköhän. Ja tsemppiä esitykseen.

    t. Maiju

    VastaaPoista
  2. Kivan aiheen valitsit. Mitä se on niin kuin suomeksi lyhyesti?

    VastaaPoista
  3. Muista: KAIKKI ON MAHDOLLISTA!

    VastaaPoista
  4. Maiju: Minä kerron, kun palaan ja pitää todellakin taas nähdä. :)

    MinkkiP: ALD-pinnoitettujen polymeeripartikkeleiden reologiset ja tribologiset ominaisuudet prosessoitaessa.
    Mä uskon suhun, sä kyllä tiedät, jos sanot. Pitää vaan pistää asiat tapahtumaan.

    VastaaPoista
  5. Hep,
    kuten minkkip sanoi, kaikki on mahdollitsa mutta mä olen myös oppinut että kaikkea ai tarvitse tehdä. Ja kun sen asian kanssa tulee sinuiksi niin johan helpottaa :).
    Tsemppiä!
    (Sulla on kohta se esitys...)

    VastaaPoista
  6. Tottahan tuokin on, mutta kun haluaa kuitenkin. ;)

    Joo, 18.20 teidän aikaa.

    VastaaPoista
  7. Varsinainen tehopakkaus joskus olet ollut. Muistan itsekin urheilleeni, käyneen koulua säännöllisesti mutta töitä tein vain kesäisin. Järjestötoiminnassa en ollut mukana ja jälkikäteen se hiukan harmitti. Nyt panostan juoksuun ja annan suosiolla muiden asioiden jäädä vähemmälle. Yksi asia kerrallaan. En tiedä miltä Afrikkalainen sananlasku "kiireellä ei ole siunausta" kuulostaa länsimaissa? Hyvä että jossain vaiheessa osaa himmata hiukan!

    VastaaPoista
  8. No, itse asiassa noista hulluista vuosista unohtui vielä avoimen yliopiston opiskelut: 15ov tiedotusoppia, 15ov valtio-oppia, 5ov mediakasvatusta ja 5ov viestintää, sekä nimeonomaan se järjestötoiminta: beach volley seuran perustaminen ja puheenjohtajuus, useampi luottamustehtävää lentopalloliitossa ja sitä myötä myös eri toimialaryhmien jäsenyys. Olikohan vielä muuta... :O

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa