maanantaina, kesäkuuta 04, 2012

Kiikun kaakun

On varmaan tullut selväksi täälläkin, että olen tykästynyt kiipeilyyn viimeisen vuoden aikana. Kaikkihan on saanut alkunsa Samin kaverilleen lainaamasta pyörätelineestä ja sen myötä saaduista valjaista. Aikaisemmin käytiin jo kyllä boulderoimassa ja silloin tuli hankittua kiipeilykengätkin. Viime syksynä siirryttiin sitten isommille apajille ja köyden kanssa.

Nuuksiossa huhtikuun lopussa 2012
Kiipeilyähän on monenlaista: liidaus (sporttina tai trädeillä), yläköysi, sisäseinä, kallio, boulderointi (sisällä ja ulkona), jääkiipeily, vuorikiipeily, yhdistelmät jne... Minulle noista tuttuja ovat kuusi ensimmäistä, joista viittä ensimmäistä teen pääasiassa. En kuitenkaan ole vielä liidannut trädeillä tai boulderoinut ulkona. Nekin tulevat pian eteen, kun viime viikolla meille muutti Moonin Saturn crash pad ja ollaan menossa trädikurssille.

Tiedättekö kuinka mahtavaa on, kun ote pitää ja pääset hivuttamaan itsesi ylhäällä häämöttävään kahvaan? :D Tai tiedättekö kuinka mahtavaa on, kun saa kantapäällä painettua (huukattua) ja nostettua itsensä ylös hyllyn päälle? :D Siinä niitä pieniä saloja, jotka kiipeilyssä koukuttaa.

Otevoima on kyllä kasvanut, mutta paljon olisi vielä kehitettävää, kallioilla se erityisesti huomaa. Treenipalloa pitäisi hyödyntää joka päivä ja toki venytelläkin, että voiman saa irti. Jalkoja osaan myös käyttää koko ajan paremmin ja paremmin. Yksi syy siihen on myös hyvät kengät. Vaikka La Sportivan Miurat ovat hyvät, niin kyllä saman merkin Speedstereistä ja Miura VS:istä saa vielä enemmän pitoa ja tarkkuutta. Silti en Miurojani vaihda pois, koska ovat mukavammat pitkillä nousuilla. Speedsterit ovat hyvät boulderoidessa ja sisäseinillä. Miura VS:t tuli hankittua, kun Miurat meni huoltoon. Valitettavasti miesten malli, kun naisten mallia ei enää ollut. Miurat ovat 0,5 kokoa isommat, ja siksikin mukavammat jalassa, mutta suurin syy on Speedstereiden aggressivisuus, johon jalat alkavat vasta tottua.

Kehitettävää on myös tekniikassa. Olen käynyt yhden boulderointikurssin ja lisäksi liidikurssin, jossa ei varsinaisesti opetettu kiipeilyä, vaan liidaamista ja sen varmistamista. Sami on käynyt useamman kurssin ja onkin oiva apu minulle. Hänen neuvojen mukaan pääsen selkeästi vaikeampiakin reittejä helpommin toppiin. En tajua miksei sitä itse näe miten olisi paras edetä ja missä on seuraava ote. Varsinkin kalliolla olen ihan sokea. ;)

Suurimpia saavutuksia keväällä 2012: Salmisaaren Kiipeilyareenan 30 metrisellä seinällä liiditopit kahdella reitillä. Negatiivisella seinällä liiditoppauksia, vaikkakin pienten taukojen avustamana. Kakarsbergetissä liiditoppi ensimmäisellä yrittämällä. Voimat riittävät roikkumaan otteissa ilman jalkaotteita. Kasvaneet kylkilihakset! :D

Ei muuta kuin hyviä kiikkuja kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...