Onko mull atodella näin tylsä elämä, että en keksi mitään muuta kirjoitettavaa blogiin kuin juttuja omasta allakstani?! Taitaapa olla aivan liian rutinoitunutta ja jumiutunutta arkea, kun ei ole satu eikä tapahdu mitään erityistä.
Päivät pyörii radallaan: seiskan maissa ylös, aamupala ja muut rutiinit, töihin (kävellen, pyörällä tai autolla), töissä 8-10h (pinnoituksia, tulosten arviointia, 3D-suunnittelua, meilejä, palavereita), päivän aikana blogien, uutisten, urheilutulosten ja siviilimeilien tsekkaukset, töistä kotiin, treenaamaan tai kauppaan, kotona ruokaa, lehtien tai kirjan lukua, remontointia ja nukkumaan n.klo22.
Kotona remontti rajoittaa elämää siten, että aina on jotain tekemistä: tavaroiden paikoilleenlaittoa, siivousta, pyykkäystä jne... TV:tä ei ole, eik äsille olisi aikaakaan. Lisäksi kotona on lumityöt ja ruuanlaitto. Työmatkalla kävellen puiston läpi ei juuri ketään kohtaa, eikä matka ole edes kuin n.1,5km. Autolla mennessä joutuu välillä kohtaamaan kiukkia ja kiireisiä ajajia, joilla menee hermo jo sekunnin odotuksessa. Jees, jännää...! :/
Töissä samat ihmiset ja rutiinit joka päivä. Laitteet on tehty niin turvallisiksi, että mitään ei voi sattua ja asiakaskontaktit hoidetaan lähinnä meilillä. Ei siis uusien ihmisten kohtaamista tai vierailuja uusissa paikoissa.
Koska tällä hetkellä treenaan vain biitsiä ja juoksua, ei uusia naamoja niissäkään juuri kohtaa. Hallilla käy samat naiset ja matka sinne hoituu useimmiten autolla Kehä I:stä ja 3-tietä pitkin. Joskus voi olla vähän ruuhkaa, mutta eipä muuta hehkeätä matkalla ole.
Me käydään yleensä kaupassa niin nopeasti ja laput silmillä, ettei sielläkään törmää mihinkään erikoiseen. Ostetaan lähes aina samoja tuotteita ja kassat toimivat kuin liukuhihnalla. Täysin roboottimaista toimintaa.
Ainut elämä on ehkä unissa. Niissä pääsee seikkailemaan sinne ja tänne koko ajan. Viime aikoina olen nähnyt paljon unia siitä, että olen armeijan palveluksessa. Mitä lie tarkoittaavat sitten?
Ja koska mun elämä on näin tylsää, niin siksi ei juttuja irtoa edes blogiin! Sorry! ;)
Päivät pyörii radallaan: seiskan maissa ylös, aamupala ja muut rutiinit, töihin (kävellen, pyörällä tai autolla), töissä 8-10h (pinnoituksia, tulosten arviointia, 3D-suunnittelua, meilejä, palavereita), päivän aikana blogien, uutisten, urheilutulosten ja siviilimeilien tsekkaukset, töistä kotiin, treenaamaan tai kauppaan, kotona ruokaa, lehtien tai kirjan lukua, remontointia ja nukkumaan n.klo22.
Kotona remontti rajoittaa elämää siten, että aina on jotain tekemistä: tavaroiden paikoilleenlaittoa, siivousta, pyykkäystä jne... TV:tä ei ole, eik äsille olisi aikaakaan. Lisäksi kotona on lumityöt ja ruuanlaitto. Työmatkalla kävellen puiston läpi ei juuri ketään kohtaa, eikä matka ole edes kuin n.1,5km. Autolla mennessä joutuu välillä kohtaamaan kiukkia ja kiireisiä ajajia, joilla menee hermo jo sekunnin odotuksessa. Jees, jännää...! :/
Töissä samat ihmiset ja rutiinit joka päivä. Laitteet on tehty niin turvallisiksi, että mitään ei voi sattua ja asiakaskontaktit hoidetaan lähinnä meilillä. Ei siis uusien ihmisten kohtaamista tai vierailuja uusissa paikoissa.
Koska tällä hetkellä treenaan vain biitsiä ja juoksua, ei uusia naamoja niissäkään juuri kohtaa. Hallilla käy samat naiset ja matka sinne hoituu useimmiten autolla Kehä I:stä ja 3-tietä pitkin. Joskus voi olla vähän ruuhkaa, mutta eipä muuta hehkeätä matkalla ole.
Me käydään yleensä kaupassa niin nopeasti ja laput silmillä, ettei sielläkään törmää mihinkään erikoiseen. Ostetaan lähes aina samoja tuotteita ja kassat toimivat kuin liukuhihnalla. Täysin roboottimaista toimintaa.
Ainut elämä on ehkä unissa. Niissä pääsee seikkailemaan sinne ja tänne koko ajan. Viime aikoina olen nähnyt paljon unia siitä, että olen armeijan palveluksessa. Mitä lie tarkoittaavat sitten?
Ja koska mun elämä on näin tylsää, niin siksi ei juttuja irtoa edes blogiin! Sorry! ;)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!