Siirry pääsisältöön

Kengät kondikseen

Olin housuostoksilla, kun eteen tulivat ihanat nilkkurit, Vagabondin Missyt (kuvia tulossa myöhemmin) ja vielä puoleen hintaan. Myyjä suositteli ennen käyttöönottoa kengille käsittelyä, jossa ensin laitetaan voide ja sen jälkeen kosteussuoja. Niinpä kenkien mukaan tarttui myös hoitoaineet, kun en muistanut löytyykö kotoa vastaavia.

Kotona kaivoin kaapista esiin kenkien hoitoaineet ja löytyihän sieltä ihan samanlainen voidetuubi, mutta kosteussuoja oli vanhempi versio, jossa ei oltu käytetty vielä nanopartikkeleita, eikä se soveltunut kuin nahalle. Uusien kenkien hoitotarpeen myötä käsittelin myös kaikki muut nahkakenkäni tuplasetillä ja muut pelkällä kosteussuojalla. Ja kun vauhtiin pääsin, niin mukaan tulivat myös Samin kenkiä.


Siis ensin voiteen levitys harjalla tai pehmeällä kankaalla, kuivaus noin 15min, harjaus/kiillotus ja lopuksi kosteussuojan suihkutus ja kuivaus n.30min. Valkoisille väritöntä (Woly Perfect Gel), ruskeille ruskeaa (Softcare) ja mustille mustaa (Woly Fashion Leather Cream). Onneksi tuli harjoiteltua kenkien huoltamista armeijassa, niin homma hoitui leikiten. Sitä en vain tiedä, että miksi en ole tehnyt useammin tätä hommaa, koska se pidentää selvästi kenkien ikää ja saa vanhankin näyttämään melkein uusilta.

Tässä koko huoltotehtaan saldo, ylemmän kuvan etualalla uudet nilkkurit.



Uudet nilkkurit eivät olleen täysin tuore päähänpisto, sillä vanhat olivat jo melko käytetyn näköiset. Eikä ihme, koska onhan niitä käytettykin. Ne ovat ainakin kolme vuotta vanhat, niillä on tallustettu ja ajettu useampi kilometri, tanssittu ripaskaa ja vaikka mitä. Nilkkurit ovat juuri sopivan korkuiset arkiseen käyttöön ja istuvat hyvin jalkaan. Huollon yhteydessä sain vanhatkin näyttämään roimasti paremmilta kuin tässä kuvassa, joten nyt minulla on kahdet käyttökelpoiset nilkkurit. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa