Siirry pääsisältöön

Italia driving

Olen nyt aika monetta kertaa vuoden sisään Italiassa. Joka kerta minulla on ollut alla vuokra-auto ja sillä on huristeltu useampi kilometri motarilla ja pienemmillä teillä kelissä kuin kelissä ja kellonajasta riippumatta. Eikä mitään ongelmia ole ollut. (toivottavasti tällä reissulla ei niitä myöskään ilmene)

Minusta Italiassa on itse asiassa helppo ajaa. Motarilla saa ajaa lähes niin kovaa kuin uskaltaa ja kaistoja on kolme. Hitaat menevät oikealla, keskellä 130km/h ajavat ja vasemmalla hurjastelijat. Tietä annetaan, jos halutaan ohittaa ja ohituskaistalta poistutaan välittömästi pois. Ainoat vaaratilanteet tulevat silloin tällöin liikenneympyröissä ja talvikeleillä. Liikenneympyröissä on kaksi kaistaa, mutta niitä käytetään ihan miten sattuu. Sinne on vain uskallettava mennä väliin ja poistuttava on myös rohkeasti. Talvikeleillä taas saa varoa muiden takia, sillä nämä eivät ole tottuneet ajamaan liukkaalla, eikä heillä ole talvirenkaita. Liikenne siis suoraan sanoen seisoo, sillä varota kyllä osataan.

Vuokra-autoissa ei myöskään ole varusteina ikinä mitään talvivarusteita. Siksipä nokkela matkaaja kantaakin mukanaan skrapaa. Myös navigaattori on ehdoton. Erillistä laitetta ei ole enään aikoihin tullut pidettyä matkassa, vaan iPhonen Navigon toimii mainiosti. Vuokra-autojen taso vaihtelee hurjasti. Minulla on ollut autoja kolmesta eri vuokraamosta. Usein alla on ollut Fiat, esim. Panda tai Punto. Myös Kia, ihka uusi Peugeot, Ford ja VW Polo on tullut testattua. Nyt kun itsellä on käytössä SUV, niin pikku autojen näkyvyys tuntuu todella rajoittuneelta, samoin kiihtyvyysominaisuudet ovat onnettomat verrattuna kuskiin ja lisäksi vakionopeuden säädin olisi mukava motarilla.

Näissä maisemissa kelpaa ajella, muttei saa jäädä liiaksi tuijottelemaan... :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa