Kellonaika, kevät, kesäaika, sekunti, 100 metrin ennätys, vapaa-aika, parturiaika, ruoka-aika... Ajalla, yhdellä sanalla, on niin monta merkitystä. Minulle aika on tällä hekellä valoa, valintoja ja ylimääräisestä ajasta uneksimista.
Talvi on mennyt niin noepasti. Syksy oli rankka, mutta luminen talvi pelasti. Luminen talvi mahdollisti myös talviurheilun, johon on uhrattu paljon aikaa. Arkipäivät ovat edenneet lähes poikkeuksetta seuraavasti:
7.30 Herätys
8.30 Töihin
16.30-18.00 Töistä kotiin
17.00-22.00 Urheilua, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa...
22.30 Nukkumaan
Yleensä, kun työpäivä ja urheilu on takana, niin ei oikein jaksaisi tehdä edes noita urheilun jälkeen mainittuja. Haluaisi vain päästä nukkumaan. Siksipä ei ole jäänyt aikaa siivota, tavata tai olla muuten yhteydessä sukulaisiin tai kavereihin, lähettää Ystävänpäivä-, Naistenpäivä- tai muita tervehdyksiä (onneksi on Facebook, joka muistuttaa syntymäpäivistä), päivittää blogia, lukea kirjoja, katsoa leffoja....
Viikolla sitä ajatteli, että no sitten viikonloppuna minä teen kaikki rästit. Mutta ei. Viikonloput ovat menneet aina vain enemmän liikkuessa, töissä, tapahtumissa, lomilla. Onneksi sentään on ollut muutamat kekkerit, kiitos ihanien ystävien, jotka ovat kutsuneet koolle kavereita iloisella mielellä.
Mutta täytyy myöntää, ehkä vähän häpeillen, etten kadu hetkeäkään tekemiäni valintoja ajankäytön suhteen. Olen paremmassa kunnossa kuin aikoihin, olen saanut uusia onnistumisen elämyksiä urheillessa ja uusissa lajeissa, olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen ja onnellinen ja olen jaksanut pitkän pimeän kauden läpi moitteettomasti ja sitä myötä olen myös jaksanut keskittyä paremmin töihin ja tehdä enemmän. (Meidän töissähän on ikäänkuin strategiana, että kaikill aon töitä enemmän kuin tarpeeksi.)
Pyydän kuitenkin tässä vaiheessa anteeksi, että yhteydenpito teihin on ollut heikkoa. Olettehan te toki varmasti lukeneet täältä ja Treeniblogista, että hengissä ollaan ja vahvasti. Kevään ja valon myötä päivät pitenevät ja auringosta saa ylimääräistä energiaa, joten eiköhän tilanne tästä lähde paranemaan! :)
Talvi on mennyt niin noepasti. Syksy oli rankka, mutta luminen talvi pelasti. Luminen talvi mahdollisti myös talviurheilun, johon on uhrattu paljon aikaa. Arkipäivät ovat edenneet lähes poikkeuksetta seuraavasti:
7.30 Herätys
8.30 Töihin
16.30-18.00 Töistä kotiin
17.00-22.00 Urheilua, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa...
22.30 Nukkumaan
Yleensä, kun työpäivä ja urheilu on takana, niin ei oikein jaksaisi tehdä edes noita urheilun jälkeen mainittuja. Haluaisi vain päästä nukkumaan. Siksipä ei ole jäänyt aikaa siivota, tavata tai olla muuten yhteydessä sukulaisiin tai kavereihin, lähettää Ystävänpäivä-, Naistenpäivä- tai muita tervehdyksiä (onneksi on Facebook, joka muistuttaa syntymäpäivistä), päivittää blogia, lukea kirjoja, katsoa leffoja....
Viikolla sitä ajatteli, että no sitten viikonloppuna minä teen kaikki rästit. Mutta ei. Viikonloput ovat menneet aina vain enemmän liikkuessa, töissä, tapahtumissa, lomilla. Onneksi sentään on ollut muutamat kekkerit, kiitos ihanien ystävien, jotka ovat kutsuneet koolle kavereita iloisella mielellä.
Mutta täytyy myöntää, ehkä vähän häpeillen, etten kadu hetkeäkään tekemiäni valintoja ajankäytön suhteen. Olen paremmassa kunnossa kuin aikoihin, olen saanut uusia onnistumisen elämyksiä urheillessa ja uusissa lajeissa, olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen ja onnellinen ja olen jaksanut pitkän pimeän kauden läpi moitteettomasti ja sitä myötä olen myös jaksanut keskittyä paremmin töihin ja tehdä enemmän. (Meidän töissähän on ikäänkuin strategiana, että kaikill aon töitä enemmän kuin tarpeeksi.)
Pyydän kuitenkin tässä vaiheessa anteeksi, että yhteydenpito teihin on ollut heikkoa. Olettehan te toki varmasti lukeneet täältä ja Treeniblogista, että hengissä ollaan ja vahvasti. Kevään ja valon myötä päivät pitenevät ja auringosta saa ylimääräistä energiaa, joten eiköhän tilanne tästä lähde paranemaan! :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!