Siirry pääsisältöön

Pihalle koristeita

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli niin ihana, että oli pakko olla ulkona. Samalla tuli myös laitettua ja tarkasteltua pihaa.

Viime vuonna valitettavasti tapoin saamani tuijan. Anteeksi Kummitäti! Nyt ostettiin uusi, varren kanssa ja istutettiin se kuolleen paikalle.


Takapihalle halusin myös vähän väriä, sillä unohdin viime syksynä laittaa tulppaanien sipulit maahan. Homma jäi vähän puolitiehen silloin, kun syksy oli niin pitkä, enkä halunnut tulppaanien nousenvan jo jouluna. Valitettavasti ne jäi sitten kokonaan ja tänä keväänä sain varastosta heittää pelkät sipulien kuoret pois, kun hiiret olivat käyneet ne syömässä. Pari krookusta ja ehkä tulppaaninkin alkua maasta nousee viimevuotiselta paikalta. Värinä pihaa koristamaan hommasin gerberoita.



Edellä mainittujen lisäksi pihalla kasvaa mikälie rikkaruoho. Siinä on kyllä nätit kukat ja se poistuu nurmikkoa peittämästä ihan kesän alussa.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Susanna7/5/09 08:23

    Eikös noi sun "rikkaruohot" oo idänsinililjoja eli scilloja? Ainakin näyttää vähän siltä. Ne on siinä tapauksessa ihan monivuotisia sipulikukkia :) Monet laittaa niitä nurmikolle, kun ne kukkivat jo ihanasti ennen kuin varsinainen nurmikko alkaa rehottaa. Terveisin yksi puutarhatumpelo, joka kovasti yrittää hoitaa omaa pihaansa

    VastaaPoista
  2. Nora12/5/09 09:16

    Joo, niitä ne varmaan on. Piha kun on aika vanha ja me vain viime kesänä laitettiin sinne vähän multaa ja uusi nurmi, niin ei ole ihme, jos sieltä alta löytyy jotain sipuleita.

    Mun pihanlaitto jäi siihen yhteen sunnuntai-iltapäivään. Nyt pitäisi vielä laittaa vähän lisää nurmikonsiemeniä, ettei ole pahoja tyhjiä länttejä ja täyttää kukkapenkki, johon unohdin viime syksynä laittaa istutuksia... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa
Lähetä kommentti
Lue lisää