Siirry pääsisältöön

Kovaa tekstiä

Taloussanomissa on juttua mitä Suomessa myyty ruoka oikeasti sisältää otsikolla "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?"

Todella kovaa tekstiä, mutta täyttä totta. Meidän taloudessa on ruuan laatuun kiinnitetty huomiota nyt reilun vuoden verran. Aloite tuli Samilta, kun hän alkoi lukea aiheesta artikkeleita ja kirjoja. Nyt minäkin olen oppinut välttämään liikoja lisäaineita ja lukemaan tuotteiden sisältämiä aineita. Eniten vältetään natriumglutamaattia, aspartaamia, keinotekoisia aromiaineita sekä väriaineita.

Luomu on meillä vahvassa roolissa. Yleensä tuotteita tulee ostettua ensin sen mukaan mitä on luomuna ja sitten vasta loput. Hinta on hieman korkeampi, mutta maku on parempi ja varsinkin olo mielettömän hyvä.


Suosittelen testaamaan puhtaampaa ruokavaliota ja tsekkaamaan, että mitäs ne tuotteet oikeasti siältääkään!

Kommentit

  1. Ei se luomu autuaaksi tee. Aikamoista sontaa luomun nimelläkin myydään.

    Lähellä tuotetut (jäljitettävät) kausituotteet ovat mielestäni parempi valinta. Pääsee halvemmalla ja maistuu paremmalta.

    Ennen kaikkea kannattaa maistaa, haistaa ja käyttää silmiä.

    VastaaPoista
  2. Olen ymmärtänyt, että luomu-lisän saamiseksi pitää tehdä melkoinen työ. Ihan kaikki ei sitä hae, vaikka siihen olisi edellytyksetkin.

    Isot yritykset varmasti käyttävät luomu-titteliä myös paljon hyväkseen markkinoinnissa.

    Luomu on hyvä lähtökohta ja toki pitää olla silmät auki sen suhteen mitä ostaa. Lähellä tuotettu olisi niin paras valinta. Kausiruoka olisi myöskin ihan huippua Valitettavasti molemmat edellä mainitut ei vain ole helpoimmasta päästä toteuttaa, kun vaakakupissa painavat raha, aika asuinpaikka ja se mitä oma kroppa hyväksyy ravinnokseen.

    Mutta oikealla tiellä ja valveutuneena asioiden laidasta on jo hyvä lähtökohta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa