Siirry pääsisältöön

Matkantekoa

Viime aikoina on tullut matkustettua sanotaanko että melko paljon. On tullut lennettyä, istuttua junassa, seilattua laivalla ja ajettua autolla. Voisin siis jopa tehdä ihan yhteenvedon, että mikä on paras ja mukavin tapa taittaa matkaa. Kaikissa on puolensa, voin vain todeta.

Lentäen pääsee maiden välillä nopeasti. Lentokoneessa on vain usein melko ahdasta ja ihmiset turhan lähellä. Ja usein vielä ikävät ihmiset. En vieläkään tajua, että miksi eturivien käytäväpaikat ovat täytettyinä ennen takariviä tai miksi lentokoneessa pitää huutaa niin, että kaikki kuulevat pienimmätkin salaisuudet. Tottakai on myös onnistuneita lentoja ja hyviä tyyppejä, mutta liian usein nuo häiriköt jäävät mieleen. Rakastan lentokenttiä ja niiden tunnelmaa, joten lentomatkustaminen sijoittuu korkealla minun listallani.

Suomen sisällä hyppäsin pari viikkoa sitten junaan, kun tulin Tampereelta kotiin. Raiteillakin on tullut historiassa tuksuteltua tuhansia kilometrejä ja minusta se on myös kiva tapa matkustaa. Paikkalippu kuuluu nykyään hintaan, joten voi olla varma, että ajoissa matkan tilattuaan pääsee ainakin istumaan. Minun matkoillani junat eivät ole pahemmin myöhästelleet tai en ole ainakaan hakannut sitä syvälle muistoihin. Junissa on huomattavasti enemmän tilaa kuin lentokoneissa, mutta junat eivät pahemmin kulje Suomesta muualle kuin Venäjälle.

Viimeisimmät matkat on tullut seilattua ja istuttua ratissa. Tukholmaan pääsee kätevästi auton kanssa laivalla ja samalla saa tavaraa mukaan niin paljon kuin haluaa. Matka taittuu nukkuen, syöden, shoppaillen ja nauttien. Ainakin Tallink-Silja on parantanut roimasti vuosien mittaan, niin ruoka- kuin ostostarjontaa ja nostanut muutenkin tasoaan. Sinne voisi kuvitella menevänsä joskus ihan muutenkin kuin vain Åreen matkaamistarkoituksella.

Auton ratti on myöskin tuttu paikka, tulihan yhtenä vuotena istuttua jopa 90 000km Allun kyydissä. Nyt ajelut ovat keskittyneet lähinnä työmatka-ajoihin ja satunnaisiin vierailuihin ympäri Suomea. Åreen pitää kuitenkin ajaa Tukholmasta lähes 8 tunti. Hyvässä seurassa, hyvillä viihteillä ja hyvällä autolla ajaminen on suorastaan juhlaa.

Pörrö matkaa aina mukanani. Laivalla hän melkein tapasi sukulaisiaan, mutta en kuitenkaan vienyt kauppaan katsomaan vielä myynnissä olevia. Myös kirjat ja musiikki ovat oleellinen osa matkaa. Nyt minullakin on oma iPad, joten matkat taittuvat jatkossa myös pelaten ja surffaten.



Matkoilla on tärkeitä myös eväät. Ostin Starbucksista kahvallisen termosmukin viime keväänä ja sen on ollut sen jälkeen lähes joka päivä käytössä, myös matkoilla. Åren reissulle tuli hankittua myös matkavedenkeitin ja jatkossa saan teetä missä haluan, sillä eihän ilman teetä voi päivää vain elää. :) Patukat ovat myös tärkeitä, jos ruokaa ei ole saatavilla. Lisäksi patukoista saa tarvittavia kuituja, joita ei aina ole ulkomailla tarjolla. Onneksi nykyään on tarjolla myös vähäsokerisia ja luomuversioita.



Matkoilla on myös tärkeätä rento mieli, melko kiireetö aikataulu ja suvaitsevaisuus. Mitkä ovatkaan teidän matkustuksen kulmakiviä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa