Siirry pääsisältöön

Hoitoa

Lomalla ehti aktiviteettien välillä vähän huoltaa myös itseään ulkoisesti. Olin kaukaa katsoen viisaasti ottanut mukaan kuorinta-aineen, naamioita, muita töhniä ja laivalta tuli ostettua kropallekin suolakuorinta-aine.

Ensin kuorinnat. Kroppa Shiseidon Body Creatorilla, joka on todella ihana. Sitä ei tarvitse tarvitse paljon, se levittyy ja jopa sulaa iholle, kun tarpeeksi pyörittelee ja tekee ihosta ihanan pehmeän. Naaman kuorin Lily Alexandran hellävaraisella kasvokuorinnalla. Aine on hyvin hienojakoista ja ihanan kermaista. levittyy loistavasti ja tekee ihosta pehmeän.


Kuorinnan jälkeen rasvasin kropan Doven kiinteyttävällä lotionilla. Kasvot puhdistin ensin L'Occitanen Rice Tonerilla ja kosteutin Oriflamen Calm Down -voiteella, joka laimensi mukavasti myös rinteessä tulleen punoituksen. Kasvovesi on muuten todella puhdistava, mutta jättää silti samettisen tunnun, eikä ollenkaan kireätä ja kuivaa. Säärikarvat poistin kuorinnan jälkeisenä päivänä Veetin kylmävahaliuskoilla. Ja kasvoihin laitoin Oriflamen puhdistavan savinaamion.

Savinaamion jälkeisenä päivänä taas kuorrutin kasvoni Lumenen Time Freexe kiinteyttävällä naamiolla, joka antaa energiaa, kosteutta ja pehmeyttä kasvoille. Lumenen Turvenaamio olisi päässyt seuraavaksi tuotteeksi, mutta valitettavasti aika loppui itsensä panostamiseen.


Päivittäisinä hoitotuotteina käytin kosteuttavien tuotteiden lisäksi Foreverin Body Toneria ja Lily Alexandran tehoseerumia. Body Toner on aloeverapohjainen tuote, jossa on kanelia ja muita luonnonaineksia buustaamassa aineenvaihduntaa. Lämmittää mukavasti ja tuntuu tehokkaalta. Tehoseerumin pitäisi kiinteyttää. Molempien päälle vielä varsinaiset kosteusvoiteet.


Myös kynnet tuli pitkästä aikaa huollettua oikein kunnolla. Sormet saivat läpinäkyvän suojalakan ja varpaista tuli punaiset.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa