Kivaa

Viikonloppuna tuli taasen koettua kaikkea kivaa.

Perjantaina kävimme tsekkaamassa Pieksämäen Teatterin näytöksen "Myöhästynyt hääyö". Tetterin näyttelijät ovat harrastajia ja sielt löytyi joukosta myös Mira. Näytelmä on Mika Waltarin vuonna 1948 kirjoittama ja se kertoo pariskunnasta, joka menee naimisiin, mutta pääsee viettämään varsinaista hääyötään ja kuherruskuukauttaan vasta viikkoja varsinaisen ajankohdan jälkeen, kun väliin tulee Amerikan eno ja morsiamen äiti. Näytelmä on komedia ja se olikin oikein hauska. Ja vaikka näytelmä on kirjoitettu jo 60 vuotta sitten, oli siinä erittäin hyvin nykypäivään osuvia juttuja. Tietenkin ohjaajalla on omat sormensa pelissä, niin näytelmä saadaan näyttämäänkin nykyaikaiselta, mutta eihän juonta ole täysin voitu muuttaa. Näytelmä oli meill eoikein kiva piristysruiske synkkään syksyyn.

Näytelmän jälkeen pääsimme vielä pikkujouluihin, joissa tarjoilupöytä notkui mitä ihanempia herkkuja. Booli oli oikein maukasta ja ihmiset ihanan iloisia. Valitettavasti jouduimme jättämään hauskan seurueen siinä vaiheessa, kun muu porukka lähti baariin. Me matkasimme baarin siaan Kuopioon.

Perjantain ja lauantain välisen yön minäkin sain nukuttua pitkästä aikaa oikein sikeästi. Ihanaa! Aamulla ei meinannut jaksaa nousta millään, mutta kyllä sitä sai itseensä energiaa,kun tiesi mitä oli edessä. Lähdimme nimittäin Tahkolle avaamaan hiihtokautta. Maisema oli alusta alkaen ihanan luminen.



Tahkolle päästyämme tutustuimme ensin uuteen siltaan, joka ylittää Tahkolahden ja sen jälkeen suksista kesävahat pois. Rinteitä oli auki kaksi, Turistirinne ja Tahko Special, ja hissejä kolme. Me päädyimme laskemaan vain Turistirinteessä, vaikka siinä oli aluksi aikamoinen jono. Jo heti ensimmäisestä laskusta tuntui kuin kesää ei olisi ollutkaan. Suksi toimi, uusi Haltin Tanja Poutiainen toimi, kroppa toimi ja oli kivaa. Olin jo etukäteen miettinyt, että mitenköhän lonkankoukistajan käy, sillä se ei ihan hirveästi tykkää rasituksesta. No, sehän sitten alkoi uhittelemaan jo kolmannessa laskussa. Ei auttanut kuin venytellä ja pinnistellä. Mutta sitten löytyi lääke. Otimme nimittäin hiihtokoulusta Carving-laskuoppia. Molemmilla meni asento ja erityisesti yläkroppa täysin uusiksi. Mutta positiivisesti kylläkin. Enää ei tuntunut lonkankoukistajassa, vaan siellä missä pitikin, nimittäin reisissä! Minulla tuli myös laskuun enemmän hallintaa. Olenhan laskenut aikaisemminkin kovaa, mutta nyt laskin kovaa ja hallitusti. Tatsi lumeen oli ihan nilkoista lähtien. Ol iloistava idea ottaa heti kaudne alkuun hieman vinkkiä ja muistutusta, miten lumella nyt mentiinkään. Kiitos Sami!



Kolmen tunnin laskusetti oli ihan riittävä näin ensialkuun. Toivottavasti pääsee pian uudestaan. Ja sitten myös lautaa kehiin. Niin ja murtsikkaa. Onneksi pian tulee joulu ja pääsee takaisin Pohjois-Savoon. Vaikka ottaisin mä sitä lunta tänne Eteläänkin ihan mielelläni.

Lauantai-ilta meni hirvipadan ja Linnan juhlien merkeissä. Hirvipata oli aivan loistavaa ja Linnassa kaunein oli Minna Kauppi. Uni maistui lauantaina niin, ettei tarvinnut Tuntematonta katsoa. Sunnuntaina teki taas tiukkaan nousta, mutta pakko oli ehtiä peliin. Pelistä ei sen enempää. Paremmat voitti ja ne ei tällä kertaa osunut milläön saralla meidän joukkueeseen.