Siirry pääsisältöön

Autoilu

Kun viimeksi avauduin julkisesta liikenteestä, niin nyt on sitten autoilun vuoro.

Pääkaupunkiseudulla on aika isot ruuhkat aina aamuisin n. klo8 aikaan ja alkuillasta n.klo16 aikaan. Itse olen valitettavasti joutunut näihin ruuhkiin viime aikoina, kun olen käynyt töissä Vantaalla, lentokentän läheisyydessä. Onneksi kuitenkin suuntani on valtaruuhkaa vastaan ja osaan ajoittaa joskeenkin hyvin menoni ruuhkien ohi. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos on vaan pakko olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.

Minä en osaa käyttäytyä ruuhkassa. Myönnän. Tai osaan minä liikkua sujuvasti jonossa, antaa tarvittaessa tietä, valita kaistat ajoissa ja kiihdyttää pois alta tarvittessa. Mutta hermoni eivät pidä yhtään. Pitää päästä etenemään, kaikkien pitäisi osata ottaa muut huomioon. Ei ruuhkassa päästetä sivusta tulevia eteen niin, että takana oleva liikenne hidastuu ja jono pitenee. Ei ruuhkassa madella ja jätetä edessä menevään autoon 100metrin väliä. Ja kun paikka tulee, niin silloin kiihdytetään ja liikutaan.

No, en ole ainoa, jolla hermot ovat kireällä liikenteessä. Kerrankin ajoin nelikaistaisella (kaksi kaistaa per suunta) tiellä vähän yli 80km/h sallittua nopeutta, vakionopeussäädin päällä, oikean puolen kaistalla, sillä kiireellisemmät ohittelivat vasemmalta ohituskaistalla. Tulin liittymän kohdalle, jossa viereeni ajoi oikealle puolelle auto. Auto ei päässyt kiihdyttämään oikealta puolelta ohi, sillä sen edessä oli hitaammin ajava auto. Lopulta tämä viereen tullut auto joutui jarruttamaan ja tulemaan varsinaiselle tielle taakseni. Sitten auto ohitti minut kovalla kiihdytyksellä vasemmalta puolelta ja heristi ohittaessaan nyrkkiä.

Anteeksi, mutta mitä minä tein väärin? en päässyt vasemmalle kaistalle väistämään, kun siellä oli koko ajan autoja, sitä paitsi se olisi ollut laitonta. Ajoin varsinaista tietä ja oikealta tulevalla oli kolmio. En halunnut kiihdyttää enempää yli sallitun nopeuden, koska pelkään poliisia, siis sakkoja. Jos olisi jarruttanut, niin takaa olisi saattanut tulla joku perääni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa