Siirry pääsisältöön

Tykkäsin

Katsottiin tuossa menneellä viikolla "Geishan muistelmat". Oli minusta todella hyvä. Ja kun vielä katsoimme sen HD-versiona, niin voi ihanuus sitä väriloistoa puvuissa, kirsikan kukissa ja maisemissa.

Leffahan ei ole mikään ihan uusi. Ja se perustuu vielä vanhempaan kirjaan. Mutta onneksi tuli katsottua tässä edes vaiheessa ja suosittelen kaikille. Meillä sen näkee Blu-Ray:na ja minä katson mielelläni vaikka useamman kerran uudestaan.

Kirjakin houkuttelisi, mutta minusta järjestys olisi väärä, jos vasta nyt lukisin kirjan.

Kommentit

  1. Mutta kirja oli hyvä! Ja elokuva kuulemma ei ole aivan yhtä hyvä, joten elokuvan jälkeen, väriloisto saattaisi vielä extrata-lukemiselämystä!

    VastaaPoista
  2. Onko sulla tuo kirja? Voisihan sen lukaista.

    VastaaPoista
  3. Mullakin on tuo kirja. Taitaa olla vain jossakin lainassa... Kirjan voi kyllä helposti lukea vaikka on leffan nähnytkin. Itse olen katsonut leffan uudestaankin.

    VastaaPoista
  4. Kirjahan taitaa olla joku 500-sivuinen. Eli ei tuohon leffaan ole tainnut ihan kaikkea mahtua, vaikka 2,5h kestääkin. Eli kyllä se pitää jossain välissä lukaista.

    Lukeminen onkin jäänyt vähän vähäiselle viime aikoina, kun ei vaan ole jaksanut, eikä ehtinyt. Onneksi tulossa on muutaman tunnin lennot ison meren yli...

    VastaaPoista
  5. Ei se oo niin pitkä.

    VastaaPoista
  6. Arthur Golden: Geishan muistelmat (Memoirs of a Geisha). Suom. Irmeli Ruuska. WSOY. 594 s.

    Ja leffa: Kesto 145 min

    Eli kumpi ei ole niin pitkä kuin mainitsin? ;) Vai oliko niin hyviä, ettei pituutta huomannut? ;)

    VastaaPoista
  7. Englanniksi se on vähän lyhyempi mutta taitaa silti olla 500 sivua. Mä muistin että se ois ollut joku 300 sivua.

    VastaaPoista
  8. Munkaan mielestä se ei ollut niin pitkä. Siis kirja.
    Ja mulla ei oo minkkip:n kirjaa - mä antaisin lainaksi ElinaM:n kirjan, koska se ei muista ikinä tulla hakeen sitä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa