Siirry pääsisältöön

Joulukuu

Huomenna se alkaa, nimittäin joulukuu. Ja huomenna on siten Samin synttärit. Jotenkin koko syksy ja ainakin viimeiset viikot ovat menneet niin siivillä, että en ole mitenkään valmistautunut. Toivottavasti sitä keksisi jotain huomenna, ettei Samin oma
päivä jää ihan latteaksi.

Niin siis todellakin. Koko syksy on mennyt ihan siivillä. Vasta tulimme Åresta ja aloiteltiin syyskuuta. No, onhan tässä tietysti ehtinyt tehdä ja tapahtuakin, mutta ei sitä vaan tajua. Aika monta ensimmäistä kertaa on jäänyt kokemuspankkiin ja on tullut myös terästettyä vanhoja taitoja.

Huomenna alkaa siis myäs talvikausi. Just niin, talvikausi! Täällä pääkaupunkiseudulla se kyllä valitettavasti ei tunnut talvelta. Viime viikolla tullut lumi on jo lähtenyt ja nyt taas sataa. Onneksi talvea voi mennä hakemaan muualta Suomesta ja naapurimaasta. Jo ensi viikonloppuna tsekataan Kuopion seutu. Jipii!

Tämän viikon alussa listasin viime viikkojen kokokohtia. Tähän syksyn päättävään kirjoitukseen voin sitten listata tämän viikon kuulumisia. Tiistaina kokoonnuttiin ensi kesän yleisurheilujen merkeissä ja lyötiin tavoitteet lukkoon. 10-ottelu on se päätavoite ja siellä pitäisi parantaa ainakin kaikkia tänä kesänä tehtyja suoriktuksia, mielellään myös kesän 2007 suorituksia. Keskiviikkona oli kiireinen päivä palaverien merkeissä töissä, kävin vatsan takia lääkärissä, rentouduin joogassa ja Mänätzeri tuli yllättäen kyläilemään. Torstaina buukkasin abstraktin muodossa reissun konferenssiin Barcelonaan keväälle, kävin vatsan ultraäänessä, jossa ei löytynyt mitään erikoista, oli kahvakuulaa ja lentistreeniä. Perjantaina oli rauhallisempi päivä töissä, mutta illalla käytiin asiakkaan kanssa ensin illastamassa ja sen jälkeen katsomassa HIFK-Lukko. Aika erilaista peliä kuin Blues-Bern, mutta melko viihteellistä silti. Lauantaina Fashion Forumin ystävämyynnin kautta Lentisliiton Liittovaltuustoon koko päiväksi. Sunnuntaina ruahallinen aamu ja Minkkien peli Korialla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa