Taas yksi laskupäivä takana ja vielä hyvin aurinkoinen ja lämmin sellainen. Ihan ei aamusta päästy kukonlaulun aikaan liikkeelle, mutta kunnon päivä ehdittiin tehdä mäessä, after skissä ja kaupoissa. Illan päätteeksi vielä gulassit ja letut naamaan, niin avot!
Rinteet olivat melko raskaassa lumessa, koska lämpötila oli huipullakin nollassa, mutta hauskaa oli. Tuli otettua kuvia ja aurinkoakin, kun päivystin testikopilla, jonne Samin sukset piti palauttaa, mutta myöhästyimme 15 min eikä ketään näkynyt missään. Niinpä passitin Samin testaamaan minun uusia suksiani ja otin itse rennosti. Ihanaa. Tuona aikana sumu tai pilvet teki nousuaan kohti huippua. Tässä kuvassa ne lymyävät vielä keksitason alapuolella, mutta ovat pian ihan kohdalla.
Kuvassa näkyy myös meidän yhteinen Peakin asu, josta mainitsin viime postauksessa. Itselläni oli päällä vanha kuoriasu, joka toimi erittäin loistavasti päivän kelissä.
Uusi hankinta on myös laskureppu. Kuvan version ostin Italiasta helmikuun lopussa. Se on The North Facen Chugach, 14 litraa, laudan ja sukset voi kiinnittää siihen ja siine juomareppuominaisuus suojatulla imuletkulla. Täältä ostimme jo sunnuntaina isomman version, Off Chute. Ihan samanlainen, mutta 22 litrainen, eli siinä on yksi isompi tasku. Tuo toinen tuli Sourcen laskurepun tilalle, koska TNF:n repuissa on parempi lauta-/suksikiinnitys, parempi selkä ja ne ovat kapeampia, eli eivät tipu minunkaan selästä.
Välillä piti valitettavasti tehdä myös vähän töitä... Tulipa siinä samalla napattua välipalaa (hanskassa).
Päivän päätteeksi tulin elämäni ensimmäisen kerran rinteestä alas hissillä. Osaksi siksi, etten pystynyt enää rinnettä laskemaan, mutta pääasiassa siksi, että kannossa oli kahdet sukset. Samin testissä olleet, joita emme päässeet palauttamaan ja carverit. Sami laski Rossignoleilla alas. Kaksien suksien kantaminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu. Kirosin jo viiden metrin kantamisen jälkeen mitä olin luvannut tehdä.
Kantaminen ei kuitenkaan enää harmittanut, kun pääsin osallistumaan ihka oikeaan after ski-partyyn. Byggetin Marmelad-bändi oli aivan loistava. Olisi pitänyt olla sykemittari, sillä hypittyä ja tanssittua tuli todella paljon. Ruotsalaisessa rivitanssissa tuli lonkat kipeiksi ja pohkeissa tuntui hyppiminen. Koko baari lauloi bändin mukana ja osallistujia oli vauvasta vaariin. Ainakin erilaista kuin suomalaisessa after skissä, sillä vaikka alkoholia olikin nautittu, niin se lähinnä innosti ihmisiä nautiskelemaan, tanssimaan ja laulamaan. Ei riehumaan, tönimään, tappelemaan tai mitään muutakaan epäystävällistä.
Rinteet olivat melko raskaassa lumessa, koska lämpötila oli huipullakin nollassa, mutta hauskaa oli. Tuli otettua kuvia ja aurinkoakin, kun päivystin testikopilla, jonne Samin sukset piti palauttaa, mutta myöhästyimme 15 min eikä ketään näkynyt missään. Niinpä passitin Samin testaamaan minun uusia suksiani ja otin itse rennosti. Ihanaa. Tuona aikana sumu tai pilvet teki nousuaan kohti huippua. Tässä kuvassa ne lymyävät vielä keksitason alapuolella, mutta ovat pian ihan kohdalla.
Kuvassa näkyy myös meidän yhteinen Peakin asu, josta mainitsin viime postauksessa. Itselläni oli päällä vanha kuoriasu, joka toimi erittäin loistavasti päivän kelissä.
Uusi hankinta on myös laskureppu. Kuvan version ostin Italiasta helmikuun lopussa. Se on The North Facen Chugach, 14 litraa, laudan ja sukset voi kiinnittää siihen ja siine juomareppuominaisuus suojatulla imuletkulla. Täältä ostimme jo sunnuntaina isomman version, Off Chute. Ihan samanlainen, mutta 22 litrainen, eli siinä on yksi isompi tasku. Tuo toinen tuli Sourcen laskurepun tilalle, koska TNF:n repuissa on parempi lauta-/suksikiinnitys, parempi selkä ja ne ovat kapeampia, eli eivät tipu minunkaan selästä.
Välillä piti valitettavasti tehdä myös vähän töitä... Tulipa siinä samalla napattua välipalaa (hanskassa).
Päivän päätteeksi tulin elämäni ensimmäisen kerran rinteestä alas hissillä. Osaksi siksi, etten pystynyt enää rinnettä laskemaan, mutta pääasiassa siksi, että kannossa oli kahdet sukset. Samin testissä olleet, joita emme päässeet palauttamaan ja carverit. Sami laski Rossignoleilla alas. Kaksien suksien kantaminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu. Kirosin jo viiden metrin kantamisen jälkeen mitä olin luvannut tehdä.
Kantaminen ei kuitenkaan enää harmittanut, kun pääsin osallistumaan ihka oikeaan after ski-partyyn. Byggetin Marmelad-bändi oli aivan loistava. Olisi pitänyt olla sykemittari, sillä hypittyä ja tanssittua tuli todella paljon. Ruotsalaisessa rivitanssissa tuli lonkat kipeiksi ja pohkeissa tuntui hyppiminen. Koko baari lauloi bändin mukana ja osallistujia oli vauvasta vaariin. Ainakin erilaista kuin suomalaisessa after skissä, sillä vaikka alkoholia olikin nautittu, niin se lähinnä innosti ihmisiä nautiskelemaan, tanssimaan ja laulamaan. Ei riehumaan, tönimään, tappelemaan tai mitään muutakaan epäystävällistä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!