Siirry pääsisältöön

On the way

Lauantaina raportoin alkaneesta lomasta. Nyt tosiaan ollaan jo Åressa ja mäessäkin laskettu pariin otteeseen.

Tukholaan saapuessa puhelin päivitti paikaksi Lontoon. Kellonaika siirtyi siinä samassa vielä tunnin taaksepäin. Näin vielä molemmilla. Onneksi oli ihan perus rannekello mukana, josta sai katsottua oikean ajan. :)



Tulomatka meni myöhäisemmäksi kuin aikaisemmin, mutta hyvästä syystä. Vierailu Tukholmaan muuttaneilla kavereilla ja tutustuminen Stockholm Quality Outletiin korvasi moneen kertaan lyhyemmät yöunet. :)

Koska reitti aikaisemmin Silja-Tallinkin satamasta on ollut sama, niin matkan varreltakaan ei ole tullut pahemmin otettua kuvia. Nyt puhelin klikkaili uuden reitin myötä ihan Tukholman keskusta useaan otteeseen. Koska laatu ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, niin laitetaan tänne vain tämä yksi. :)



Suosittelen muuten tuota Stockholm Quality Outletia Tuhkolman matkaajille. Paikka on jonkin matkan päästä keskustasta, mutta taksilla ja ehkä jopa bussillakin pääsee kätevästi. Kauppoja on todella laajalla skaalalla ja ainakin nyt oli erinomaisia tarjouksia. Peak Performansella jopa -70%. Sieltä ostinkin pari vaatekappaletta, joista toinen pääsi heti mäkeen. Myös Le Creusetista päätyi mukaan pata, joka on itse asiassa ollut kauan ostoslistalla. Ja Norronan liikkeestä Samilli kiipeilyvarustetta ja minulle lämpöhanskat.

Eikö olekin hieno kuva, minusta ihan ainesta jopa outletin mainoskuvaksi. :)

Loppumatka, eli vähän päälle 600 km menikin kuten ennenkin. Tiet olivat onneksi vain vähän jäässä ja loppumatkasta jo kuivempia. Välillä pakkanen kävi jopa -33C:ssa, onneksi perillä ei ollut kuitenkaan kuin -24C. Kytkin ja jarru vetivät kovin jäykiksi. Onneksi lämmitys ja kaasu sekä vakionopeudensäädin sentään pelasivat.

ps. Oletteko koskaan katsoneet ohjelmaa nimeltä Ruotsin huonoimmat kuskit? Se on muuten täällä ihan arkipäivää, että kukin ajaa tavallaan vähät välittäen säännöistä tai muista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa