Jälleen urheillaan rakkaudella

Kuva

Mutta ei minun itseni puolesta, vaan asiasta kertoo Osku Torro omassa blogissaan otsikolla: Rakkaudesta lajiin: Yleisurheilijan taloudelliset realiteetit.

Osku pohtii omalta ja yleisesti yleisurheilijoiden puolesta millaista on yrittää olla ja päästä huipulla nykyisillä taloudellisilla realiteeteillä. Asia koskee varmasti montaa muutakin yksilölajin urheilijaa ja tietyllä tapaa myös joukkuelajien urheilijoita.

Pari viikkoa sitten Aamulehdessä oli juttu siitä miten urheilijoita tuetaan valtion puolesta vähemmän kuin "sosiaalipummeja". Jotain olisi siis tehtävä. Tähän on perustettu HUMU, eli Huippu-urheilun muutostyöryhmä, jonka urheilijan urapolkumalli on nyt julkaistu. Näin se pitääkin olla, että ajatellaan asiaa ihan pienestä asti. Mukaan vio toki tulla myöhemminkin, mutta perusteet on hyvä olla kunnossa, jos urheilijana meinaa huipulle päästä, sillä koululiikunta ei ainakaan tue suomalaisten kehittymistä urheilussa nykypäivänä.

Mutta onko taloudellinen puoli kunnossa, onko sitä mietitty, siihen en osaa vastata. Eikä sitä kerrota myöskään HUMUn sivuilla. Toki kokonaiskuvassa mainitaan myös sidosryhmistä seurojen ja kaupunkien välillä, mutta ulottuuko nuo suhteet kuinka pitkälle yksittäisen urheilijan kohdalla.

ps. Oskukaan ei sano, että urheilisi rakkaudesta lajiin. Minusta tuntuu, että termi ei ole ollenkaan urheilijoiden keksimä...