Siirry pääsisältöön

Keskiviikkona positiivinen yllätys

Keskiviikkona piti sataa. Näin ainakin ennusteet kertoivat koko alkuviikon. Ei oltu ennusteiden nojalla tehty hurjia suunnitelmia päivälle ja olihan Samin nimpparitkin. Aamulla kuitenkin sälekaihdinten välistä tuli makkariin outo valoilmiö, aurinko. Niinpä päätimme suunnata mäkeen.

Minun piti niin suunnitella Samille nimppariksi jotain kivaa ylläriä aamuksi, mutta enhän minä jaksanut tiistaina mitään miettiä, kun olin ihan puhki päivän laskusession jäljiltä. Joten aamiaiseksi oli ihan perussettiä, riisipuuroa ja suukkoja päälle. :)

Sami asetteli kypärään Mikalta lainaan saadun kameran. Kiitos muuten lainasta! :) Ja minä pääsin taas action movien tähdeksi. Jo toisen kerran tänä kesänä. ;) Pitäisiköhän harkita näyttelijän uraa ihan vakavissaan...

Ekan laskun jälkeen meinasin jo luovuttaa, kun lonkankoukistaja-/alaselkä-/etureisikipu yltyi todella kovaksi. Minullahan on siis joku ihme vamma oikeassa jalassa. Kun on pitkään kyykkyasennossa, kuten lasketellessa ja pyöräillessä, nuo edellä mainitut paikat ärtyvät ja kipeytyvät niin voimakkaasti, että minulle ei ole enää mitään hallintaa niihin. Sami lähti mökiltä hakemaan lääkkeitä ja minä venyttelin parhaani mukaan ja pystyin näin jatkamaan päivää. Onneksi siis kivun saa hieman lievitettyä, mutta parasta olisi saada se kokonaan pois.

Laskupäivä oli todella rankka. Edellisten päivien laskut tuntuivat aika paljon. Peukalot, kyynervarren lihakset ja niska on tässä lajissa kovilla. Ja kun noita paikkoja ei minun edellisissä lajeissa pahemmin ole tullut pahemmin käytettyä, niin superrasitus tuntuu vielä enemmän. Vaikka eihän kädet väsyisi ollenkaan, jos ei jarruttelisi...

Ja sitten päivän kuviin. Niitä ei ole paljon, koska keskiviikkona keskityttiin ajamiseen.



Kommentit

  1. Hui, näyttääpä hurjalta touhulta! :) Pitäkää hauska loma! Terkkuja Saksasta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa