tiistaina, lokakuuta 16, 2007

Voimat lopussa

Olkapään ongelmat eivät vieläkään selvinneet. Ensi viikon maanantaina on magneettikuvaus, jossa pitäisi selvitä ainakin jotain. Olen niin kyllästynyt siihen, että mitään ei voi tehdä kivuitta. Ei voi nostaa astioita, ei voi pelata biitsiä, ei voi pukea päälle, ei voi kantaa mitään, ei voi juosta, ei voi tehdä juuri yhtään mitään. Toivottavasti saisin viikon päästä kunnon ohjeet mitä saa ja voi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Nyt ei oikein uskalla tehdä mitään, vaikka viimeksi lääkärin suusta kuultuna kaikkea voi tehdä kivun sallimissa rajoissa, mutta toipuminen vaatii lepoa.

Työmotivaatiokin on kadoksissa. Tiiminihän painii nyt hieman epävakaassa tilassa, jossa tulevaisuus on kaikille epäselvä. Projektit pitäisi hoitaa kunnialla ja menestyksekkäästi läpi, mutta omassa päässä valitettavasti vaan pyörii, että miksi. Teen tällä hetkellä vain kaiken pakollisen. Luovuus, innostuneisuus, soveltaminen ja kekseliäisyys ovat täysin kadoksissa. Seuraan toki työmarkkinoita, mutta henkilökohtainen moraalini on kuitenkin sitä vastaan, että jättäisin nykyisen työnantajani, varsinkin kun ollaan pienessä ongelmatilanteessa. Uusi työ ja tavoitteet varmasti lisäisivät potkua ja intoa, mutta sen hakeminen ja löytäminen vaatii aikaa ja panostusta, johon ei ole oikein voimia.

Koska olkapää on kipeä, en ole oikein päässyt liikkumaan. Liikunnastahan saisi lisää energiaa ja hyvä yleiskunto nostaisi vireystilaa. Lisäksi päätäni kalvaa se, että ei ole mitään tavoiteltavaa, ei mitään syytä tehdä mitään. Ja niitä juttuja, joita voisin tehdä, ei voi olkapään takia.

Lentopallon 2-sarjassa tykkään pelata, kun siellä tiedän olevani hyvä ja saan siitä mielihyvää. Käsi on aina liberona pelaamisenkin jälkeen todella kipeä, mutta minun pääni sanoo taas, että on pelattava, kun on niin luvattu Iskä-valmentajalle. Eikä mistään muualta mielihyvää ole oikein tarjollakaan, osin työtilanteen, osin olkapään takia. Hyvä ruoka on toinen, joka on tällä hetkellä nautinnollista, mutta se on niin petollista.

Voimat alkavat siis olla vähän lopussa, kun kunto heikkenee, tulee syötyä "hyvin", työt tökkivät, tavoitteita ei ole ja päätä jäytää epätoivo ja tietämättömyys. Mitä sitten lääkkeeksi yleisen olotilan parantamiseen, motivaation kasvattamiseen ja pään selvittämiseen? Niitä lääkkeitä Samikin varmasti haluaisi löytää, ettei tarvitsisi katsoa tällaista laiskiaista, marisevaa läskikasaa kotona. Ja ehdottomasti minä haluaisin päästä taas omaksi energiseksi itsekseni!

Asiaan liittyen olen miettinyt, että voiko takavuosien vauhdikkaalla menolla olla merkitystä tämän hetkiseen oloon. Voiko olla, että käytin myös tulevaisuuden energiavarastoja, kun kolme talvea (2002-2005) matkasin Tampere-Pieksämäki-väliä 3-4 kertaa viikossa välillä autolla välillä junalla. Samaan aikaan tein vielä diplomi- (2003) tai tutkimustyötä (2004-2005) yliopistolla klo7-15. Tai sillä, kun yhden talven (2005-2006) heräsin, joka aamu klo 5.30 mennäkseni töihin Helsingistä Tampereelle ja kotimatkalla pysähdyin Hämeenlinnaan treeneihin ollen kotona illalla klo22. Näihin vielä lisäksi n.30 ottelua/talvi ympäri Suomea kierrellen. Tai sillä, että oli pakko suorittaa DI-tutkinto neljässä vuodessa (1999-2003) kaikista peleistä ja treeneistä huolimatta ja asua vielä samaan aikaan Pieksämäellä (2001-2002), joten tein mm. 4 hengen ryhmätyöt itsekseni. Tai sillä, että reissailu, treenaus tai työnteko ei loppunut kesälläkään, kun kiersin biitsikiertuetta sekä Suomessa että ulkomailla mutta oli pakko hankkia elanto kesätöillä. Noina edellä mainittuina vuosina olin liäski koko ajan mukana myös luottamustoimissa lentopalloliitossa ja muissa järjestöissä. Halusin myös laajentaa osaamistani ja kävin DI-tutkinnon lisäksi kursseja avoimessa yliopistossa viestinnästä ja valtio-opista (2002-2005).

Ihmettelen nimittäin kovasti, että miksen saa itseäni sängystä ylös ennen klo 7.00 aamulla, kun olen tehnyt sitä monta vuotta aikaisemminkin ilman ongelmia. Tai miksi en saa töiden lisäksi tehtyä juuri mitään muuta kuin pakollisia kotihommia, vaikka aikaa olisi enemmän kuin aikoihin, kun ei ole televisiotakaan. Tai miten ehdin joskun kaiken tekemisen lisäksi myös bilettämään ja tapaamaan kavereita, kun nyt minua ei saa mihinkään, kun ei vaan jaksa. Tai missä on se into, joka sai minut opiskelemaan kaikkea mahdollista.

Nyt olen vihdoin saanut itseni sentään lukemaan, mutta opiskelujen jälkeen meni monta vuotta ennen kuin avasin minkään muun lukemista sisältävän kuin MeNaiset.

2 kommenttia:

  1. Ystäväiseni - mieti aluksi, miksi sun pitäisi saada itsesi sängystä ylös ennen seitsemää? (mä herään 7.45 eikä harmita yhtään) Jos työ ei kiinnosta niin sitten etsitään sulle uusi. Ei ne sun työnantajatkaan tunne mitään sääliä siinä vaihessa kun jengiä pitää laittaa ulos. Miksi sä säälisit niitä? Ja hommatkaa se telkkari! Tottakai elämä tuntuu tylsältä kun ei ole mitään turhia hömppäsarjoja mitä seurata!!! ;)
    Ja mitä noihin urheiluvammoihin tulee - mä todella tiedän mitä tarkoitat, mutta maltti on valttia. (et varmaan uskonut mun sanovan tuota?)

    VastaaPoista
  2. Reipas ja raikas Tahko-reissu pitää energiavarastot sopivina. Ei nimittäin pysty heittämään sellaista kun yhden kerranviikonlopussa... ;=)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...