maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Matkalla

Olen viime matkoilla ollut hyvinkin valveutunut ja fiksu pakkaaja. Ylimääräistä ei ole ollut, mutta kaikki tarpeellinen on löytynyt. Tälle reissulle ei tainnut ihan ajatus olla mukana, koska muutama kriittinen tavara jäi kotiin ajatuksista huolimatta.

Pitäisi varmaan kirjoittaa lista niistä tavaroista, jotka jokaisella matkalla tarvitsee. Vaatekerran voi aina päättää erikseen mielialan ja paikan mukaan. Vaatteissa olen muuten viime matkoilla käyttänyt periaatetta, että otan vain samansävyisiä, joten ei tarvitse niin montaa vaatetta, kun niin voi yhdistellä.

Nyt minulta unohtuivat hiuslakka, sateenvarjo, lämmin huivi ja aurinkolasit. Kaikki olivat jossain vaiheessa mielessä, mutta jäivät kuitenkin matkasta. Ehkä olin liian kiireinen, ehkä en vain jaksanut miettiä, kun muuten matkailu on mennyt aika mukavasti ja onnistuen.

Otin mukaan onneksi toisen kirjan, sillä Leena Lehtolaisen Henkivartija sujahti läpi hetkessä. Luin sen lähes kokonaan lentomatkalla ja loput illalla hotellissa. Aivan mielettömän hyvä kirja, niin kuin kaikki lehtolaiset. Toinen mukana oleva kirja on Wallander-sarjaa. Kaksi edellistä on mennyt aika hitaasti ja takkuillen. Toivottavasti tämä Valkoinen naarasleijona uppoaa nopeammin.

Kanssamatkustajista vielä sananen. Minähän siis matkustan työreissuilla useinmiten yksin, niin tälläkin kertaa. Helsinki-München väli meni ihan ok, vaikka olikin täysi kone. Valitsen yleensä ikkunapaikan, että voin nukkua, eikä tarvitse koko ajan nousta. Minun takia tarvitsee kenenkään juuri koskaan nousta, sillä pyrin käymään vessassa aina juuri ennen lentoa, ettei tarvitse ahtautua pikkukoppiin. Mutta asiaan, München-Venetsia matkalla vieressä istui mies, joka tunki koko ajan minun penkinpuolelle. Mies röhnöti koko pituudessaan, joka ei ollut edes paljon minua enemmän leveämmin kuin kenenkään aikaisemmin olen nähnyt. Jalat olivat niin ikään minun puolella ja pää melkein sylissä. Lisäksi hän laittoi lentoemojen ohjeistusta vasten penkin makuuasentoon korjauksen jälkeen niin nousussa kuin laskussa. Ärsyttävää!

Haluaisin myös kysyä, että miksi eturivien ihmisten pitää rynnätä koneeseen ensimmäisenä? Minka takia käytäväpaikalla olevien pitää koneessa ensimmäisenä? Onko se sitten kiva nousta ja tukkia taaemmas matkaavien tie ja hidastaa jonon etenemistä? Tai miksi ei voi ottaa selvää turvatarkastusten säännöistä ennen matkaan lähtöä, eikä kantaa mukana niitä litran samppoopulloja ja vesiä? Itse mennessäni turvatarkastukseen olen kaivanut esiin nesteet litran pussissa ja kannettavan. Otan pois takin ja vyön ja tarvittaessa kengät, jos näin tarvitsee tehdä (Helsingissähän ei tarvitse). Lisäksi avaan termarin, jos se on mukana, ja laitan hihnalle epäilyttävät esineet, kuten korut, joita minulla välillä tuppaa olemaan useampia matkassa. Haluan tehdä oman osuuteni koko matkalla lähdöstä perille asti helpoksi ja vaivattomaksi niin itselle kuin muille!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...