Siirry pääsisältöön

Kehonhallintaa

Lauantaina tuli käytyä serkkujen synttäreillä. Serkut ovat nyt 7- ja 8-vuotiaat tytöt. Molemmat tytöt harrastavat tällä hetkellä telinevoimistelua. Lisäksi vuorempi harrastaa taitoluistelua, jota vanhempi ehti myös harrastaa aikaisemmin pari vuotta.

Tytöt esittelivät meille hieman temppuja, mitä ovat oppineet. Aivan mahtavaa. On loistava katsoa mitä tytöt hallitsevat kroppansa, ovat tasaisesti vahvoja kaililta ruumiinosilta ja lisäksi ovat äärettömän notkeita. Siinä he seisoivat käsillä ja päällä. Tekivät siltoja ja kuperkeikkoja. Hyppivät ja roikkuivat. Heidän kanssa on kiva jumppailla, kun ovat niin taitavia ja hallitsevat kroppansa myös ollessaan ilmassa.

Itse harrastin telinevoimistelua tuon ikäisenä. Siitä on jäänyt moni temppu vieläkin lihasmuistiin. toki fasiliteettine, eli lihasten pitää olla kunnossa, että viläkin saa tehtyä joitain noista liikkeistä, mutta on se ihana tietää mitä jalka tekee, eikä se vedä vaan omaa sambaansa hallitsemattomasti.

Toinen asia mikä tulee kehonhallinnan myötä on ryhti. Tytöt näyttävät niin upealta kok opituudessaan, kun pää on pystyssä ja selkä suorana. Itsekin pitää alkaa keskittyä lihastasapainoon ja kehonhallintaa enemmän. Ja siihenhän auttaa ainakin jooga, johon olen nyt täysin hurahtanut.

Kaikkien lapsien tulisi minun mielestä harrastaa voimistelua tai jotain muuta kehonhallintaliikuntaa. Voimistelutaidoista on sitä paitsi hyötyä kaikissa muissakin lajeissa. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että koululiikunnan tulisi olla voimistelua, sitä pitäisi olla enemmän ja kaikkien olisi siellä pakko käydä. ;)

Joogatemppuja tai mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tämän ikäisenä kylmiltään. Tästä mainitsi myös Jukka Rasila viikonlopun iltapäivälehdessä. Ja minähän sain myös omakohtaisen kokemuksen kaatumalla kesken päälläseisontaesityksen omaan matkalaukkuun lauantaina. Selässä on nyt mukavat mustelmat ja nirhaumat, mutta olihan se hauskaa. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa