Loma alkoi Juhannuksella. Ja Juhannus meni biitsiturnauksessa Levillä.
Kelit oli vaihtelevat, satoi, paistoi, tuuli, satoi ja paistoi ja tuuli yhtäaikaa. Turnaus alkoi kovalla vastuksella, jolle hävittiin ihan pystyyn. Loppujen lopuksi ei hävitty huonoille. Nimittäin turnauksen ensimmäinen vastustaja voitti koko turnauksen. Meidän ekaan peliin loppui koko pivän kestänyt kova sadekin. Lämötila ei silti noussut juuri yli 11 asteen.
Toinen peli oli tiukka. Ekassa erässä tiukka voitto, toisessa melko selkeä häviö ja kolmannessa taas tiukka voitto. Tuntui hyvältä jatkaa seuraavaan päivään ja sijoittua vähintään viidenneksi.
Kolmas peli oli sunnuntaiaamuna. Keli oli erikoinen, paistoi ja satoi yhtäaikaa. Ja peli oli todella tiukka. Vastassa oli ulkomaalaiset, ruotsalaiset. Ekassa erässä todella selkeä voitto,´toisessa todella selkeä häviö ja kolmas erä tiukkaa taistelua. Johdettiin vielä 13-12, mutta sitten pari virhettä ja erä vastustajalle 15-13. Meiltä loistava peli, mutta tiukka tappio harmittaa. Oltaisiin oltu välierissä voitolla.
Olkapää kesti joten kuten. Syöttäminen oli tuskaista ja samoin oikealta puolelta tiukkojen pallojen hakeminen. Olkapää ei kuitenkaan kipeytynyt kuin lihaksista. Pitää siis vielä treenata ja vahvistaa kättä. TOisena päivänä ei käsi meinannut lämmitä ollenkaan. Vasta kolmennessa erässä se alkoi olla normaali, mutta sitten pelit loppuivatkin. ;)
Turnausviikonloppu päätettiin yhteisruokailuun, jossa tarjolla oli lihaa ja punaviiniä. Lihaa tulikin syötyä oikein urakalla ja sama meno jatkuu varmaan koko viikon, kun osa jäljelle jääneistä pakkauksista päätyi meidän jääkaappiin.
Maanantaina nukuttiin pitkään. Sitten minä menin lenkille veilä paikalla olevan kaverin kanssa. Juostiin tunti, ihan mieletöntä. en ole juossut aikoihin ja kaikki meni todella helposti. Mahtavaa.
Sami ilmoitti minulla olevan ohjelmaa klo15. Niinpä lähdin lenkin jälkeen Samin kyytiin ja kohti tuntetomatonta. (Sami voi siis jo ajaa autoa) Tuntematon kohde oli seikkailurata. Radalla on 5 erilaista pistetta/tasoa. Ensimmäiset 3 ovat eräänlainen harjoittelukierros. Sen jälkeen saa päättää lähteekö vielä radoille 4 ja 5, jotka ovat punainen ja musta. Sami oli "tilannut" minulle täyden setin, joten kaikki 5 kierrosta oli kierrettävä.
Ensimmäiset kolme meni helposti. Neljännellä oli jo vähän haastavampia rasteja, kuten liaani ja heiluvat puut, joita pitkin piti edetä. Myös rastien korkes maasta kasvoi koko ajan. Neljännellä, eli punaisella, radalla oltiin jo kymmenessä metrissä. Liaanista haastavan teki se, että siinä piti roikkua käsien varassa. En luottanut olkapäähän, mutta kyllä se piti ihan hyvin. Jes!
Viides, eli musta, rata oli todellakin vaikein. Siinä olisi pitänyt olla viel äenemmän käsivoimia ja hallita vartalo koko ajan täydellisesti. Jo toinen rasti oli haastava. Siinä piti mennä ilmassa roikkuvien kolmioiden avulla eteenpäin. Kuvista voi nähdä mitne se eteni. En mennyt kauniisti, mutta läpi pääsin. Gladiaattoria en edes lähtenyt yrittämään, vaan liuuin läpi. Kädet eivät pitäneet, kun oli niin märkää, eikä minun käsi voimilla oltaisi edetty juuri yhtään. Liaani oli niin ikään todella viakea, mutta siitäkin päästiin läpi, kuten koko radasta. Kädet ja vatsalihakset olivat ihan rikki, mutta maaliin pääsin ilman ohjaajan apua! :)
Kelit oli vaihtelevat, satoi, paistoi, tuuli, satoi ja paistoi ja tuuli yhtäaikaa. Turnaus alkoi kovalla vastuksella, jolle hävittiin ihan pystyyn. Loppujen lopuksi ei hävitty huonoille. Nimittäin turnauksen ensimmäinen vastustaja voitti koko turnauksen. Meidän ekaan peliin loppui koko pivän kestänyt kova sadekin. Lämötila ei silti noussut juuri yli 11 asteen.
Toinen peli oli tiukka. Ekassa erässä tiukka voitto, toisessa melko selkeä häviö ja kolmannessa taas tiukka voitto. Tuntui hyvältä jatkaa seuraavaan päivään ja sijoittua vähintään viidenneksi.
Kolmas peli oli sunnuntaiaamuna. Keli oli erikoinen, paistoi ja satoi yhtäaikaa. Ja peli oli todella tiukka. Vastassa oli ulkomaalaiset, ruotsalaiset. Ekassa erässä todella selkeä voitto,´toisessa todella selkeä häviö ja kolmas erä tiukkaa taistelua. Johdettiin vielä 13-12, mutta sitten pari virhettä ja erä vastustajalle 15-13. Meiltä loistava peli, mutta tiukka tappio harmittaa. Oltaisiin oltu välierissä voitolla.
Olkapää kesti joten kuten. Syöttäminen oli tuskaista ja samoin oikealta puolelta tiukkojen pallojen hakeminen. Olkapää ei kuitenkaan kipeytynyt kuin lihaksista. Pitää siis vielä treenata ja vahvistaa kättä. TOisena päivänä ei käsi meinannut lämmitä ollenkaan. Vasta kolmennessa erässä se alkoi olla normaali, mutta sitten pelit loppuivatkin. ;)
Turnausviikonloppu päätettiin yhteisruokailuun, jossa tarjolla oli lihaa ja punaviiniä. Lihaa tulikin syötyä oikein urakalla ja sama meno jatkuu varmaan koko viikon, kun osa jäljelle jääneistä pakkauksista päätyi meidän jääkaappiin.
Maanantaina nukuttiin pitkään. Sitten minä menin lenkille veilä paikalla olevan kaverin kanssa. Juostiin tunti, ihan mieletöntä. en ole juossut aikoihin ja kaikki meni todella helposti. Mahtavaa.
Sami ilmoitti minulla olevan ohjelmaa klo15. Niinpä lähdin lenkin jälkeen Samin kyytiin ja kohti tuntetomatonta. (Sami voi siis jo ajaa autoa) Tuntematon kohde oli seikkailurata. Radalla on 5 erilaista pistetta/tasoa. Ensimmäiset 3 ovat eräänlainen harjoittelukierros. Sen jälkeen saa päättää lähteekö vielä radoille 4 ja 5, jotka ovat punainen ja musta. Sami oli "tilannut" minulle täyden setin, joten kaikki 5 kierrosta oli kierrettävä.
Ensimmäiset kolme meni helposti. Neljännellä oli jo vähän haastavampia rasteja, kuten liaani ja heiluvat puut, joita pitkin piti edetä. Myös rastien korkes maasta kasvoi koko ajan. Neljännellä, eli punaisella, radalla oltiin jo kymmenessä metrissä. Liaanista haastavan teki se, että siinä piti roikkua käsien varassa. En luottanut olkapäähän, mutta kyllä se piti ihan hyvin. Jes!
Viides, eli musta, rata oli todellakin vaikein. Siinä olisi pitänyt olla viel äenemmän käsivoimia ja hallita vartalo koko ajan täydellisesti. Jo toinen rasti oli haastava. Siinä piti mennä ilmassa roikkuvien kolmioiden avulla eteenpäin. Kuvista voi nähdä mitne se eteni. En mennyt kauniisti, mutta läpi pääsin. Gladiaattoria en edes lähtenyt yrittämään, vaan liuuin läpi. Kädet eivät pitäneet, kun oli niin märkää, eikä minun käsi voimilla oltaisi edetty juuri yhtään. Liaani oli niin ikään todella viakea, mutta siitäkin päästiin läpi, kuten koko radasta. Kädet ja vatsalihakset olivat ihan rikki, mutta maaliin pääsin ilman ohjaajan apua! :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!