Tänään mietin aamulla, että mitä tekisin. Vaihtoehtoja oli niin paljon: lähdetäänkö tänään vai huomenna, mennäkö golfaamaan, minigolfaamaan, juoksemaan, pyöräilemään, koskiseikkailuun jne... Aamulla ennen Samin heräämistä ajattelin käydä rangella, mutta enpä sitten mennytkään, kun aamuntorrkuja heräsikin yllättäen.
Seuraavana vaihtoehtona oli mennä DH-rataa kuluttamaan, maastopyrälenkki tai juoksulenkki. Näistä maastopyörälenkki tuli valituksi, sillä vesisade oli kastellut reiti, eikä tällä lajivalinnalla se oli niin kriittistä.
Meillä on pari karttaa, joiden perusteella minulle valittiin muutama reittivaihtoehto. Vähän sauvakävelyreittiä, vähän hiking-reittiä, vähän pyöräreittiä. Sade taukosi ja matka alkoi. Ensimmäisenä oli sauvakävelypohjaa. Siis alustaa, jossa on hienon hiekan päällä jotian vanhaa puupurua, joka on aivan kastunut. Siis todella pehmeää, märkää ja hidaskulkuista pyörälle. Eipä mitään, eikun tauko ja paikat lämpimiksi, kun meinasi lonkankoukistaja heti krampata.
Seuraavaksi rinnettä ylös kovalla hiekkapohjalla, kartan mukaan haastavaa hiking-reittiä. Matkaa oli edetty vain n. 5km, mutten siltikään jaksanut polkea tätä rinnettä ylös. Matka jatkui metsässä hiking-reittiä. Välillä ihan ajettavaa, välillä vähän vähemmän ajettavaa kivien ja erilaisten pitkospuiden takia. Pitkospuut olivat niin märkiä, että renkaat vain suti. Metässä ärsytystä lisäsiu myös itikat, ötökät, hyttyset, mitkälie inisevät öttiäiset. Niitä oli kimpussa noin viisi miljoonaa ja hermo meinasi mennä. Tai oikeastaan se menikin, kun lähdin seuraavaa eteen tullutta asfalttitietä kohti mökkiä.
Matkalla päätin yrittää toista reittiä, joten ei muuta kuin takiasin laskettelurinnettä ylös. Tiesin jo ennen matkaan lähtöä, että en pysty ajamaan hiking-reittiä ylös jyrkyydenja kivien takia. Mutta en tajunnut, että pyrän ulkoilutusmatka olisi niin pitkä. Ajaa ei pystynyt kuin ehkä 1/10-osan matkasta ja ötökät syöksyivät päälle, kun nopeu soli niin pieni. Soitin samille, että haluan pois, mutta olin niin keskellä metsää, ettei sieltä ollut mitään mahdollisuutta tulla hakemaan. Ei auttanut kuin jatkaa.
Toiveet auringosta, sateesta, tuulesta tai ihan mistä vaan joka karoittaisi ötökät oliva turhia. Eihän metsään mikään niistä edes vaikuttaisi. Matka jatkui kiroillen, pyörää taluttaen pitkin kivikkoista maastoa, kunnes vihdoin pääsin erään rinteen juureen.
Loppumatka menikin sitten mukavammin, kun olioikeata polkua, jota pääsi välillä ajamaankin. Jossain vaiheessa olin kuitnekin mennyt harhaan ja laskeuduin liian alas, sillä seurauksella, että jouduin nousemaan taas ylöspäin sauvakävelyalustaa, jossa alamäessäkin sai polkea, että 5cm uponnut takarengas pyörisi ja pääsisi eteenpäin. Matkalla oli pakko soittaa Sami hakemaan tietystä pisteestä. En olisi enää jaksanut senttiäkään ajaen. Vähän pääle kaksi tuntia ja n.20km tuli edettyä suurimmalta osin pyörää taluttaen. Kaloreita paloi1260kcal ja keskisyke oli 151. Ihan hyvä treeni.
Pyöräilykuntoa pitää kyllä kehittää enne Åren lomaa, sillä näillä riesillä ei pääse sitten mihinkään. Sen ainakin opin tästä retkestä...
Seuraavana vaihtoehtona oli mennä DH-rataa kuluttamaan, maastopyrälenkki tai juoksulenkki. Näistä maastopyörälenkki tuli valituksi, sillä vesisade oli kastellut reiti, eikä tällä lajivalinnalla se oli niin kriittistä.
Meillä on pari karttaa, joiden perusteella minulle valittiin muutama reittivaihtoehto. Vähän sauvakävelyreittiä, vähän hiking-reittiä, vähän pyöräreittiä. Sade taukosi ja matka alkoi. Ensimmäisenä oli sauvakävelypohjaa. Siis alustaa, jossa on hienon hiekan päällä jotian vanhaa puupurua, joka on aivan kastunut. Siis todella pehmeää, märkää ja hidaskulkuista pyörälle. Eipä mitään, eikun tauko ja paikat lämpimiksi, kun meinasi lonkankoukistaja heti krampata.
Seuraavaksi rinnettä ylös kovalla hiekkapohjalla, kartan mukaan haastavaa hiking-reittiä. Matkaa oli edetty vain n. 5km, mutten siltikään jaksanut polkea tätä rinnettä ylös. Matka jatkui metsässä hiking-reittiä. Välillä ihan ajettavaa, välillä vähän vähemmän ajettavaa kivien ja erilaisten pitkospuiden takia. Pitkospuut olivat niin märkiä, että renkaat vain suti. Metässä ärsytystä lisäsiu myös itikat, ötökät, hyttyset, mitkälie inisevät öttiäiset. Niitä oli kimpussa noin viisi miljoonaa ja hermo meinasi mennä. Tai oikeastaan se menikin, kun lähdin seuraavaa eteen tullutta asfalttitietä kohti mökkiä.
Matkalla päätin yrittää toista reittiä, joten ei muuta kuin takiasin laskettelurinnettä ylös. Tiesin jo ennen matkaan lähtöä, että en pysty ajamaan hiking-reittiä ylös jyrkyydenja kivien takia. Mutta en tajunnut, että pyrän ulkoilutusmatka olisi niin pitkä. Ajaa ei pystynyt kuin ehkä 1/10-osan matkasta ja ötökät syöksyivät päälle, kun nopeu soli niin pieni. Soitin samille, että haluan pois, mutta olin niin keskellä metsää, ettei sieltä ollut mitään mahdollisuutta tulla hakemaan. Ei auttanut kuin jatkaa.
Toiveet auringosta, sateesta, tuulesta tai ihan mistä vaan joka karoittaisi ötökät oliva turhia. Eihän metsään mikään niistä edes vaikuttaisi. Matka jatkui kiroillen, pyörää taluttaen pitkin kivikkoista maastoa, kunnes vihdoin pääsin erään rinteen juureen.
Loppumatka menikin sitten mukavammin, kun olioikeata polkua, jota pääsi välillä ajamaankin. Jossain vaiheessa olin kuitnekin mennyt harhaan ja laskeuduin liian alas, sillä seurauksella, että jouduin nousemaan taas ylöspäin sauvakävelyalustaa, jossa alamäessäkin sai polkea, että 5cm uponnut takarengas pyörisi ja pääsisi eteenpäin. Matkalla oli pakko soittaa Sami hakemaan tietystä pisteestä. En olisi enää jaksanut senttiäkään ajaen. Vähän pääle kaksi tuntia ja n.20km tuli edettyä suurimmalta osin pyörää taluttaen. Kaloreita paloi1260kcal ja keskisyke oli 151. Ihan hyvä treeni.
Pyöräilykuntoa pitää kyllä kehittää enne Åren lomaa, sillä näillä riesillä ei pääse sitten mihinkään. Sen ainakin opin tästä retkestä...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!