Siirry pääsisältöön

Tyylin hakemista

Vuosien myötä olen tullut yhä kiinnostuneemmaksi tyylistä ja vähän muodistakin. Myös sisustaminen ja ruokajutut kiinnostavat yhä enemmän. Jo jonkin aikaa olen siis etsiskellyt ja hakenut omaa tyyliäni ja yrittänyt löytää niitä omia juttuja. Apuna minulla on ollut jo muutaman vuoden MinkkiP ja Tea, joiden kaapeista ja vaatehuoneista on päätynyt useampi asuste omaan garderoobiin. Samalla he ovat spekanneet, että mikä sopii minulle tyyliltä ja mallilta.

Käytän paljon käytännöllisiä ja mukavia vaatteita. Tykkään huiveista ja joskus käytän isoja kaulakoruja. Haluaisin yleensä pukeutua hieman asiallisemmin ja tyylikkäämmin kuin mitä nyt pukeudun. Valitsen kuitenkin vaatteet yleensä vasta aamulla ja silloin mukavuus, helppous ja lämpö ovat pääroolissa. Esimerkiksi tänään minulla on päällä trikoopaita (Global Sport), lämmin liivi (Puma), farkut (Vero Moda, kirppislöytö) ja koristeena kaulaliina (Tie Rack). Kengät (Merrel) ovat myös mukavat talveen. Siäsllä kuitenkin työkengät (Jalas).


Vaatteet ovat minusta usein liian kalliita. Haluaisin tehdä vaatteita enemmän itse, mutta aika on vähissä. Haluaisin myös käyttää enemmän hameita, mutta sopivia on vaikea löytää. Tällä hetkellä suosikkivaatteet ovat joko farkut tai legginsit ja tunikat. Yritän löytää uusia ideoita ja tyylejä myös lehdistä. MeNaiset luen joka viikko ja silloin tällöin Elleä, Trendiä, Gloriaa, Annaa ja muita naistenlehtiä. Silti tuntuu, että omalla vaatehyllyllä ollessani ideat katoavat ja päädyn aina samoihin kuteisiin. Ja vaatekaupassa on vain kaikkea muuta kuin mitä mielikuvissa. Juhlatilaisuudet ovat erikseen. Niihin tykkään panostaa. Juhlatilaisuuksia on vain todella harvoin, poikkeuksena tämä syksy, milloin paljettikorkkarit ovat olleet jo monta kertaa jalassa.

Vaatteiden ostajana olen surkea. Yleensä menen kauppaan ajatuksella, että nyt ostan bisnees-tyyppistä ja enemmän töihin sopivaa tyylikästä vaatetta. Silti kotiin kantautuu pääosin sporttivaatetta. Tässäkin taustalla on usein hinta. Sporttivaatteelle annan enemmän arvoa ja olen niistä valmis maksamaan enemmän, sillä näen paremmin niiden tekniset ominaisuudet kuin työvaatteen ulkoisen arvon. Viime aikoina olen jo osannut hieman paremmin tehdä valikoituja päätöksiä kokonaisuutta silmällä pitäen. Mutta harvassa ne kerrat silti ovat, vielä.

Entä sisustus ja ruoka. Rakastan ruuanlaitto ja syömistä. Tykkään yksinkertaisesta sisustuksesta ja kaikesta ruuasta. Melko helppoa. :) Tai ainakin niin voisi ajatella. Sisustuksessa haluaisin kuitenkin käyttää enemmän yksityiskohtia ja vaihdella värejä ajankohtien mukaan. Tämän hetkinen kotimme sallii sen kyllä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nytkään ei ole yhden yhtä joulukoristetta esillä. Ehkä kotona tulee vietettyä liian vähän aikaa, kun siihen ei ehdi kunnolla panostaa. Ruokapuolella taas mennään liian usein ajanpuutteen vuoksi helpoimman kautta. Helppous taas aiheuttaa monesti tuttuja ruokia ja samoja makuja kuin aina. Minulla on miljoonia reseptejä ruokakirjoissa ja lehdistä, suurin osa niistä kyllä odottaa vielä mapitusta ja katergorisointi, mutta käytän hyvin hyvin harvoja. Ja usein etsin nopeuden ja helppouden takia reseptin netistä. Tähän tulisi saada muutos. Haluaisisin tietokoneelle tai verrkkoon tietokannan, johon voisin skannata mieluisimmat reseptini ja hakea niitä sieltä helposti. Tai ehkä pitäisi ottaa mallia kaverilta, joka etenee kokkauskirjaa sivu kerrallaan.

Kaikissa tyyliasioissa minua vaivaa ajan- ja luovuudenpuute. Aikaa saa toki panostettua sille, mille itse halua, mutta miten saisi lisää luovuutta tai puristettua itsestään sitä luovuutta, joka siellä piileksii. Uskon nimittäin, että minulla sitä siellä on, vaikka se ei jokapäiväisessä elämässä näykään.


Koska oma luovuus ja kekseliäisyys tuntuu olevan usein hukassa ja vaatekaapissakin "vääriä" vaatteita, niin otin seurantaan pari suomalaista tyyliblogia. Niitä löytää helposti Indiedaysin sivuilta, jonne on koottu useamman bloggaajan joukko yhteen. Katsotaan, jos sieltä löytyisi uutta ideaa ja minäkin siitä innostuneena alan tehdä enemmän itse vaatteita, kuvata niitä ja esitellä teille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa