Rukalla tuli kaikkina kokonaisina päivinä laskettua ja kolmena päivänä hiihdettyä. Pakkasta oli -10C - -22C ja luonnonlunta 20cm. Lumetus oli päällä kaikkina arkipäivinä, joten lunta oli kuitenkin rinteissä ja vähän ympäriläkin enemmän. Lumetus vain toi rinteisiin vähän ylimääräistä kosteutta, joka kovensi olosuhteita melko lailla. Taukoja piti pitää maksimissaan 1,5h jälkeen, vaikka oli mononlämmittimet ja hyvät varusteet päällä. Pakkanen toi haasteita myös hiihtoladulle, kun tällä hetkellä etenen vain luistelutyylillä. Yli -20 C pakkasessa se ei nimittäin ole paras laji, kun luistoa ei vaan ole.
Joka päivä satoi lunta, mutta ei sitä kovin paljon viikon aikana kertynyt kokonaisuudessaan. Kahtena päivänä tuli laskettua suksilla ja neljänä laudalla. Suksilla laskeminen on minulla vähän haasteellista, vaikka nyt onkin paljon rennommat sukset kuin kilpapuikkarit, koska oikea lonkankoukistaja on niin jumissa, että koko reisi puutuu jo ensimmäisessä laskussa. Onneksi oli PB-tarroja mukana. Laitoin yhden suoraan lonkankoukistajan kohdalle etupuolelle ja toisen lonkankoukistajan kiinnityskohtaan selkäpuolelle. Ja eipä puutunut enää jalka, kun saatiin lisää liikkuvuutta lonkkaan.
Laduista auki oli Maailman Cupin-hiihtojen ladut, eli tiukkaa ylämäki-alamäkisettiä 5km. Rinteistä auki oli suurin osa ja parasta Rukalla on, että siellä on suurinosa tulihissejä. Laudalla laskiessa nimittäin reidet puutuu välittömästi ankkurihississä. Puitteet olivat siis oikein loistavat, kun vielä viimeisenä perjantaina aurinko paistoi.
Ruoka oli muuten talon puolesta hoidettu, mutta kerran tuli piipahdettua lounaalla Skibistrossa, kerran Alphutissa ja kerran illallisella Vanhassa Karhussa. Edellä mainituista suosittelen ehdottomasti Alphutia. Ainakin rösti oli todella maukasta.
Rukalla oli meidän viikon päätteeksi Freestylen World Cup Opening. Paikalla siis oli ymäri maailmaa laskijoita. Tuo freestyle on muuten melko tiukka laji. En aikaisemmin ole tajunnut kuinka jyrkkä rinne onkaan, miten näyttäviä hyppyjä siellä tehdään, miten lujaa laskijat etenevät ja kuinka pitkä rinne on. Ihan mieletöntä, Respect!
Surffausta auringonlaskussa
Meidän auto viikon parkissaolon jälkeen.
Joka päivä satoi lunta, mutta ei sitä kovin paljon viikon aikana kertynyt kokonaisuudessaan. Kahtena päivänä tuli laskettua suksilla ja neljänä laudalla. Suksilla laskeminen on minulla vähän haasteellista, vaikka nyt onkin paljon rennommat sukset kuin kilpapuikkarit, koska oikea lonkankoukistaja on niin jumissa, että koko reisi puutuu jo ensimmäisessä laskussa. Onneksi oli PB-tarroja mukana. Laitoin yhden suoraan lonkankoukistajan kohdalle etupuolelle ja toisen lonkankoukistajan kiinnityskohtaan selkäpuolelle. Ja eipä puutunut enää jalka, kun saatiin lisää liikkuvuutta lonkkaan.
Laduista auki oli Maailman Cupin-hiihtojen ladut, eli tiukkaa ylämäki-alamäkisettiä 5km. Rinteistä auki oli suurin osa ja parasta Rukalla on, että siellä on suurinosa tulihissejä. Laudalla laskiessa nimittäin reidet puutuu välittömästi ankkurihississä. Puitteet olivat siis oikein loistavat, kun vielä viimeisenä perjantaina aurinko paistoi.
Ruoka oli muuten talon puolesta hoidettu, mutta kerran tuli piipahdettua lounaalla Skibistrossa, kerran Alphutissa ja kerran illallisella Vanhassa Karhussa. Edellä mainituista suosittelen ehdottomasti Alphutia. Ainakin rösti oli todella maukasta.
Rukalla oli meidän viikon päätteeksi Freestylen World Cup Opening. Paikalla siis oli ymäri maailmaa laskijoita. Tuo freestyle on muuten melko tiukka laji. En aikaisemmin ole tajunnut kuinka jyrkkä rinne onkaan, miten näyttäviä hyppyjä siellä tehdään, miten lujaa laskijat etenevät ja kuinka pitkä rinne on. Ihan mieletöntä, Respect!
Surffausta auringonlaskussa
Meidän auto viikon parkissaolon jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!