Noran blog

Meillä oli pari elokuvalippua tälle vuodelle käyttämättä. ajateltiin käyttää ne nyt, kun loppuvuodesta ja sen menoista ei ihan vielä ole tarkkaa havaintoa. Sami selasi Finnkinon leffoja ja löysi ensi viikolla varsinaiseti teattereihin tulevan Blackoutin . Elokuva oli mielenkiintoinen. Draamaa, jännitystä ja hieman myös rakkautta. Suosittelen katsomista, vaikka elokuva jättikin mieleen erilaisia ajatuksia. Voin pohtia noita ajatuksia myöhemmin, kun moni muukin on elokuvan nähnyt!

Olen pitkäatä aikaa katsellut Suomen pääsarjatasojen lentopalloa. Torstaina tuli katsottua Pislaploki, Pihtipudas - Kuusamon Pallo-Karhut Urheilukanavalta ja perjantaina Suomen Cupin välieriä Lentopalloliiton Floobs-palvelusta. Torstain pelissä olin varma, että kolme erää ja se on siinä. Mutta eipäs vaan niin käynytkään. Ploki pelasi loistavasti Satun opastuksella kaksi ensimmäistä erää. Tuli paljon hyviä nostoja, hyökkäyksiä ja puolustuksia. Saana KOljonen oli aivan loistava liberona ja Kristina Fabris laidassa. Myös Rashinda Reed ja Maria Uunila pelasivat hyvin keskellä. Mutta sitten tuli stoppi. Kolmas ja neljäs erä olivat virheiden sävyttämiä Plokin puolella ja Pallo-Karhuilla taas onnistui lähes kaikki. Uusi USA:sta juuri tullut keskipelaaja pelasi loistavasti. Muut nostaja paikkasivat hyvin erittäin huonosti pelaneen liberon tonttia ja nuori passari osoitti olevansa tulevaisuuden pelaaja. Sääliksi kävi Satua, joka on aivan loistava valmentaja. Hän tsemppaa, antaa taktisia ohjei...

Mä en sitä kyllä ole tainnut vielä tajuta. Tiedän toki, että joulu tulee, tuleehan se joka vuosi, mutta mitään en oikeastaan ole tehnyt sen eteen. Odotan vain perjantaina 19.12. alkavaa lomaa ja sitten keskityn jouluvalmisteluihin, Onneksi siinä on vielä 4 kokonaista päivää. Perjantaihin ast keskityn töihin ja itseni pitämiseen koossa. Ja mitä sitten olisi tehtävänä? - jouluvalojen laittaminen ulos (jos olisin laittanut ne aikaisemmin, niin ehkä elämä ei olisikaan ollut näin ankeaa) - joulukoristeiden laittaminen (ainakin kranssi pitää ovaeen laittaa) - kynttilöiden ja kynttilätelineiden hankkiminen (pitää ostaa Ruohonjuuresta soijakynttilöitä, koska ne nokeavat kuulemma vähemmän, lisäksi pitää hankkia katollisia kynttilätelneitä, etteivät valkoiset seinät tummu kokonaan) - joululahjonen hankkiminen (kaksi lahjaa on hankittuna kokonaan ja joihinkin pieniä osia) - viimeisten joulukorttien lähettäminen, joulusähköpostin tekeminen ja lähettäminen sekä joulu-SMS:n muotoilu ja lähetys - jou...

Oli niin kiva olla osa mahtavia bileitä. Oli A-Class Christmas Partyt ja synttärit, siis yhdistettynä. Mekko vaati tilaisuuden ja siitä se sitten kuulemma lähti. :) A-luokan juhlat vaativat A-luokan asustuksen, niinpä minäkin tein 10 vanhasta iltapuvusta cocktail-mekon, hankin uusia koruja, tekoripset, tumman kynsilakan, uudet korkokengät ja Samille minun puvun värisen kravatin. Sain vielä meikkauksen ammattilaiselta, niin lopputulos oli parasta mitä tästä voisi saada. Juhlia oli siis valmisteltu huolella jo monta päivää, oli tehty ruokalistaa ja kauppalistaa. Viimeinen silaus oli Järjestäjä-Masterin kanssa tehty kauppareissu päivää ennen H-hetkeä. Lauantaille oli suunniteltu paljon aikaa ja aikataulua. Minulla vaan oli mennyt vähän pää sekaisin kenties edellisen päivän pitkästä illasta tai joulunodotuksesta. Unohdin nimittäin hakea Järjestäjä-Masterin tekemään valmisteluja ja olin ihan väärässä Juhlien alkamisajan kanssa. Onneksi sain palautetta, että on vähän liikaa naruja käsiss...

On tullut mentyä hieman otsikon kuvaamalla tavalla. Aina ei pää ole pysynyt ihan mukana, mutta onneksi ei suuremmin ole tullut vahinkoja. Kaikkien kalenteriin merkittyjen menojen lisäksi on tullut mietittyä joululahjoja, valmistauduttu ja tehty hankintoja viime lauantain Juhliin ja yritetty sinnitellä Kaamoksen haastaessa. Keskiviikkona tuli koettua erilainen spinning, tai xycling niinkuin Elixian ohjelma sanoo. No, enhän minä sinne oikeastaan olisi mennyt ollenkaan ellei tiedossa olisi ollut jotain speciaalia. Tässä sisäpyöräilyssä merkitsi eniten musiikki, omat fiilikset ja rytmi. Eikä polkeminen ollut ollenkaan niin tuskaista kuin yleensä. Kannatti mennä! Torstaina oli kahvakuulakurssin viimeinen kerta. 15 kerran setti ohjausta oli loistava. Minä jouduin jäämään kyllä ainakin neljästä pois reissujen, parturin ja poskiontelotulehduksen takia. Mutta onneksi Sami oli paikalla joka kerta ja hänestä ehkä tuleekin tulevaisuudessa ihan oikea ohjaaja. Tähän asti hän on joutunut ohjaamaan va...

Eilen käytiin Samin kanssa tutustumassa teekkarikulttuuriin. Tarjolla oli Nääspeksi Gloriassa. Speksihän on opiskelijoiden musiikkinäytelmä ja Nääspeksi on Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden oma speksi. Viimeksi paikalla olimme kaksi vuotta sitten. Viime vuonna emme saaneet lippuja, mutta tänä vuonna onneksi lykästi. Tämän vuoden spektaakkeli kesti melkein neljä tuntia. Ja oli todella hauska. Speksin nimi oli Romeo ja Julia. Ihan perustarina se ei kuitenkaan ollut, sillä lavalla nähtiin myös mm. Kekkonen, Tsinghis Kaan ja Kikka. Laulut ja räpit olivat huikeita ja tanssijat notkeita. Bändi oli impulsiivinen ja lavasteet monipuoliset. Koko ideahan perustuu improvisointiin ja yleisön läsnäoloon. Tällä kertaa yleisö oli oikein vahvasti mukana ja "Omstart!" kuului useampaan kertaan. Myös tällainen biisi tuli tutuksi. Se nimittäin soi repeatillä koko ajan, kun näytelmä ei ollut käynnissä...

Viikonloppuna tuli taasen koettua kaikkea kivaa. Perjantaina kävimme tsekkaamassa Pieksämäen Teatterin näytöksen "Myöhästynyt hääyö". Tetterin näyttelijät ovat harrastajia ja sielt löytyi joukosta myös Mira. Näytelmä on Mika Waltarin vuonna 1948 kirjoittama ja se kertoo pariskunnasta, joka menee naimisiin, mutta pääsee viettämään varsinaista hääyötään ja kuherruskuukauttaan vasta viikkoja varsinaisen ajankohdan jälkeen, kun väliin tulee Amerikan eno ja morsiamen äiti. Näytelmä on komedia ja se olikin oikein hauska. Ja vaikka näytelmä on kirjoitettu jo 60 vuotta sitten, oli siinä erittäin hyvin nykypäivään osuvia juttuja. Tietenkin ohjaajalla on omat sormensa pelissä, niin näytelmä saadaan näyttämäänkin nykyaikaiselta, mutta eihän juonta ole täysin voitu muuttaa. Näytelmä oli meill eoikein kiva piristysruiske synkkään syksyyn. Näytelmän jälkeen pääsimme vielä pikkujouluihin, joissa tarjoilupöytä notkui mitä ihanempia herkkuja. Booli oli oikein maukasta ja ihmiset ihanan iloisi...

Onpa mustaa ja synkkää. Niin masentavaa. Aamulla, kun raahautuu töihin, on pimeää. Illalla, kun raahautuu kotiin, on pimeää. Päivällä, kun katsoo ulos, on... ei ainakaan valoisaa. KAikki näyttää tältä: Ainakin minut tämä Etelä-Suomen kaamos on saanut niin down. Ei huvita mikään. Toivottavasti pian tulisi lunta. Viime viikolla oli niin huippua, kun meidänkin takapihalla oli jopa metri lunta kasassa. Nyt ei ole yhtään. No, jos ei tule lunta, niin voihan sitä laskea päivä parempaan, jo 18 päivän päästä alkaa päivä taas pidentyä. Eli 36 päivän päästä tällainen synkkyyn on tältä talvelta takanapäin. Kerran sille, HEI! Pitää laittaa hieman valoja pihalle, viritellä kynttilöitä ja matkustaa lumen luo. Kynttilät vaan aiheuttavat mustia seiniä ja nyt ei huvita yhtään mennä iltaisin ulos pimeään ja märkään asentamaan niitä solmuisia piuhoja mutanurmikolle. Luntakaan ei ihan parin tunnin ajomatkan päästä löydy. Ei edes Kuopiosta. Eli jäljelle jää positiivinen ajattelu... yeah, right!

Huomenna se alkaa, nimittäin joulukuu. Ja huomenna on siten Samin synttärit. Jotenkin koko syksy ja ainakin viimeiset viikot ovat menneet niin siivillä, että en ole mitenkään valmistautunut. Toivottavasti sitä keksisi jotain huomenna, ettei Samin oma päivä jää ihan latteaksi. Niin siis todellakin. Koko syksy on mennyt ihan siivillä. Vasta tulimme Åresta ja aloiteltiin syyskuuta. No, onhan tässä tietysti ehtinyt tehdä ja tapahtuakin, mutta ei sitä vaan tajua. Aika monta ensimmäistä kertaa on jäänyt kokemuspankkiin ja on tullut myös terästettyä vanhoja taitoja. Huomenna alkaa siis myäs talvikausi. Just niin, talvikausi! Täällä pääkaupunkiseudulla se kyllä valitettavasti ei tunnut talvelta. Viime viikolla tullut lumi on jo lähtenyt ja nyt taas sataa. Onneksi talvea voi mennä hakemaan muualta Suomesta ja naapurimaasta. Jo ensi viikonloppuna tsekataan Kuopion seutu. Jipii! Tämän viikon alussa listasin viime viikkojen kokokohtia. Tähän syksyn päättävään kirjoitukseen voin sitten listata tämä...

Stand Up-gaala Kulttuuritalolla. 10 esiintyjää, kaikilla aikaa 10 min. Oli hyviä ja ei-niin-hyviä, huonoja ei ollut. Parhaita olivat Lotta Backman, Jaakko Saariluoma, Niko Kivelä ja Ismo Leikola. Tuollainen kokoelma erilaisia lavakoomikkoja on hyvä tapa päästä sisään stan up-maailmaan. Jos olisi vain yksi esiintyjä, niin voisi aika käydä pitkäksi. Nyt sai kuulla vain parhaat jutut. Vaikka Suomessa stand up-kulttuuri on vasta kovin nuorta, niin kyllä toisista esiintyjistä näkyi, että show vedetään jo tietyllä rutiinilla ja ratsastetan maineella. Mutta kaikenkaikkiaan oikein hyvä kokemus. Illallinen Pohjois-Tapiolassa. Alkupalaksi rapukeittoa ja leipää, pääruuaksi meksikolaista kasvispaistosta ja korianteri-cashew-kuskusta ja jälkiruuaksi omenapiirakkaa jäätelön kera. Keitto oli ihanan maukasta ja pehmeää. Pääruoka oli täysin lihatonta. Siinä oli seitsemää vihannesta ja yrttejä. Todella hyvää, kun päälle vielä ripotteli hiukan sambal oelekia ja paksua jogurttia, niin oli aivan mielettömä...

Herran jestas sentään! Luin ihan järkyttyneenä uutista Iltasanomista ja Iltalehdestä . Mähän olen asunut tuossa naapurissa. Ja Riinakin. Monta vuotta.

Pääsin eilen tämän kauden ensimmäiseen lätkämatsiin. Onneksi Jari-eno ehdotti viikonloppuna Blues-Bern-peliä, niin tuli lähdettyä. Peli oli vauhdikas ja mielenkiintoinen. Oli maaleja, oli torjuntoja, oli taklauksia, oli loukkaantumisia, oli tappeluita, oli uhrautumista, oli iloa, oli tunteiden kuumenemista ja oli kaikkea. Paikat oli aika huonot: Siis ensimmäinen rivi viehtopenkkien takana. Nuo pelaajaveijarit ja valmentajat hieman häiritsivät pelin seuraamista, mutta kyllä tuosta ihan kohtuullisesti näki. ;) Vieressä istui pari minun ikäisät tai hiukan nuorempaa poikaa. He huomasivat Kimi Räikkösen heti pelin alkuminuuteilla aitiossaan ja siihenhän heidän peli sitten meni. He vain seurasivat mitä Kimi milloinkin teki ja missä istui. "Nyt se vaihtoi tohon eturiviin", "Nyt se juo kaljaa", "Nyt se on kadonnut johonkin" jne... No, Kimi on varamasti heille suuri sankari ja idoli. Onhan hän kova jätkä omalla alallaan. Minä vain näen hänet aina sinä varusmiehenä,...

Tänään uskaltauduin aamulla Samin mukaan treenaamaan. Sami on käynyt jo useamman kerran aamuisin Elixialla, mutta minä olen jäänyt sänkyyn nukkumaan tai sairastamaan. Nyt päätin minäkin liittyä supersporttiseen aamuliikuntajoukkoon. Ei ollut helppoa. Aamulla tavaroiden pakkaaminen tökki, vatsa oli kipeä ja mieli todella äksynä. No, pääsinpä kuitenkin autoon ja Elixialle. Hyvä lämmittley alle ja sitten kahvakuulan kimppuun. Mehän ollaan ihan hurahdettu kahvakuulaan. Ei nyt ihan tuon kokoisiin vielä, mutta jatkossa sitten. Treeni meni ihan hyvin, kun otti ruahallisesti. Olkapää ei ilmeisesti lämmennyt ja alkoi valittamaan. Vatsa kurisi ja välillä vähän huippasi. Treenin jälkeen Elixian tarjoamat puuron nassuun ja töihin. Nyt on hyvä olo!

Oravat ovat saapuneet taas sairalomani iloksi. Niillä on kova vauhti päällä ja molemmat on tullut nähtyä, niin laiha kuin lihava. En tieäd mitä kurret tykkäävät meidän uudesta pihasta, sillä ne tuntuvat tällä kertaa pitävän pihamaata vain läpikulkupaikkana. Lueskelin muutenkin noita viime talvisia juttuja. En tieäd onko ajatukset muutuneet vai asenne bloggausta kohtaan, mutta melko erisävyisiä juttuja on tullut rustattua. Kuvia oli paljon enemmän ja postauksia useampi viikossa. Tämän hetken kirjoitusten perusteella tuntuu, että vanne kiristää pahasti päätä ja mennään vaan yhdessä putkessa eteenpäin. Ehkä näin onkin. Toivottavasti joululoma ja sen jälkeinen viikko Åressa vähän löysäisivät kireyttä. Siihen asti on vian jaksettava.

Viime perjantaina minuun isko ihme väsymys ja huonovointisuus kesken päivän. Syynä saattoi toki olla se, etten ollut ehtinyt syödä, mutta olin poikkeuksellisesti juonut kahvia ja lisäksi se, että kävin aamulla hieronnassa. Ei auttanut kuin pyytää Samia hakemaan töistä kotiin ja kaatua sängyn pohjalle. Lauantaina aamulla olo oli ihan hyvä. Illala kuitenkin nieleminen sattui ja kurkku ol imuutenkin kipeänä. Sunnuntaina väsytti ja oli tukkoisuutta. Maanantaina oli hieman limaa ja nuhaa, mutta menin silti pelaamaan säbää ja vielä lentopalloakin. Lima alkoi irrota hyvin säbän jälkeen ja olo oli ihan hyvä. Tiistaina olo oli kuitenkin todella tukkoinen, niin kurkussa, nenässä kuin lihaksissakin. Keksiviikkona ei muutosta olotilaan, mutta torstaina aamuna heräsin hammaskipuun. Ylösnoustessa tunsin painetta poskissa. Menin kuitenkin töihin, sillä oli sovittu tapaaminen, mutta googletin poskiontelotulehduksne oireita ja varasin ajan lääkäriin. Epäilyt osuivat oikeaan, poskiontelotulehdushan se s...

Ihmettelin omaa vetämätöntä ja heikkoasenteista olotilaa viime viikolla. Sami kertoi kokeneensa saman, kun teki reissuhommia. Aina kun palasi reissusta takaisin toimistohommiin, niin kaikki maistui puulta ja oikein mikään ei huvittanut. No, tämä matkakrapula yhdistettynä pitkiin päiviin ei välttämättä ole se paras vaihtoehto pimeänä syksynä. Viime viikko meni supernopeasti. Oikeastaan kaikki syksyn viikon ovat menneet. Mitä viime viikolla tapahtui. Tässä lyhyesti: Pitkiä työpäiviä (8-17/18), fysiikkatreenien vetämistä, välien selvittelyä joukkuepalaverissa, seminaariesitys Mikkelissä, palavereja, kuulatreeniä, lentopallotreeniä, hieronnsakäynti, työsuojeluasioita, James Bond - Quantum of Solace, Ateneumin japanilais- ja Mika Waltari-näyttelyt, Tarun ja Matin häät, Iskän synttärit ja Isän päivä, vierailu Karkkilassa, tallennettuja leffoja ja muita ohjelmia, flunssan alkua, vatsakipuja, kirjanlukua, unta, ruokaa Don Corleonessa ja muuallakin, jne... Kyllähän sitä taas ehti, vaikka mitään...

Maanantai - Paluu Bostonin viikon jälkeen töihin - Tanssipeliä Tiistai - Kiireinen työpäivä - Ärsyyntymistä ruuhkassa ja kovassa vesisateessa - Palaveria biitsistä Keskiviikko - Koko päivä palavereita töissä - Kyläilyä ja Samin lainaamista poraushommiin ;) Torstai - Lento Manchesteriin - Pari yrityskäyntiä UK:ssa - Ilta hotellissa, kylmässä hotellihuoneessa Perjantai - Paluu Suomeen - Yleisurheilutestejä - Illallista ja kuulumistenvaihtoa Schönes Freuleinissa Lauantai - Koko päivä SkiExpossa - Kultainen Kompassi Blu-Ray:na - Tallenteiden katsomista Sunnuntai - Nukkuminen pitkään - Aamiaiseksi herkkuvohveleita - Pihatöitä - Lentopallon katsomista - Ruokaa ja kuulumistenvaihtoa Mount Everestissä - Kahvakuulatreeniä Tällä viikolla sitten kaikkea muuta...

www.riimtiim.com

Ensimminen Amerikan reissu on nyt takana. Hienoa oli ja tahtoo uudestaankin. Suuren vaikutuksen teki se, että siellä on tarjolla kaikille kaikkea ja että homma toimii esim. kahviloissa. Minähän olen kai ainakin lähipiirissä tunnettu kärsimättömyydestä. ;) Boston on siitä mukava kaupunki, että se on todella siisti ja siellä puhutaan hyvin selkeää englantia. Vaikka Boston on yleisesti ottaen kallis (toiseksi kallein New Yorkin jälkeen), niin silti sieltä löytyi myös edullisia ostospaikkoja. Mukaan tarttui mm. saappaat, farkut, pari paitaa, hiustuotteita, tuliaisia jne... Harmi, että aikaa tutustua kaupungin myyntitarjontaan oli todella vähän. Olisin mielelläni kiertänyt enemmän myös kaupungin nähtävyyksiä, mutta siihen ei aika enää riittänyt. Kaupungin vanha markkinapaikka, China Town ja eliittikadut tuli nähtyä. Harvard ja Cambridge olisivat olleet myös näkemisen arvoisia. Vaikka aikaa oli vähän, niin muutama kuva tuli silti napsittua. Kolmion mallinen hotellirakennus. Hieno talo meidän...

Tuolla kaupungilla liikkuessa kokee ja näkee koko ajan uusia asioita. Samalla ajattelee, että pitää sitten muistaa kirjoitella tänne. Vaan eipä sitä enää tässä vaiheessa mitään muista. Tässä nyt ainakin kuva tuossa hotellin vieressä olevasta lasitornista: Tänään tsekattiin kuitenkin Bostonin keskustaa. Tällä kertaa vasta ruokailumielessä, huomenna sitten ostosten toivossa. Menomatkalla oli mukavan turistiystävällinen taksikuski, joka esitteli paikkoja ja höpötteli urheilusta. Kysyi, että mitä lajeja me harrastetaan ja minun lajiksi tuli volleyballin sijaan lollipop hänen mielessään... Pienen Market Squearen kävelykierroksen jälkeen päädyimme tex-mex-paikkaan, jossa kuvittelin oelvan ribsejä tarjolla. Vaan ei ollut. Perus fajitakset ja jälkkäriksi kookoksella kuorrutettua paistettua jäätelöä. Oli herkullista. Paluumatkalla taksikuski kyseli, että mistä ollaan. Sanoi sitten samaan hengenmenoon "kiitos" ja kertoi käyneensä Tampereella. Eipä olisi ihan heti uskonut, että Bostonis...

On tullut joka päivä juotua kahvia, kun nukkuminen on ollut vähän huonoa. On tullut maistettua paahdetun vaahtokarkin makuista, kanelin makuista ja kookoksen makuista lattea. Myös chai latte on uponnut. Eilen söin kurpitsadonitsin ja tänään on menossa kurpitsamuffini. Myös lounaat ovat täällä ihania. Valikoimaa on paljon. Maanantaina syötiin kanapaikassa, silloin oli tarjolla makeaa, rapeaa kanaa, ihanaa. Eilen syötiin leivät, paljon täytettä ja makua. Ja tänään käytiin hakemassa sushia. Aivan mahtavaa, riisiä oli vain murto-osa kalaan verrattuna, makua oli laitettu jo valmiiksi ihan kivasti ja wasabi oli hyvin sulavaa. Rullat li niinkin tuoreita, että riisi oli tosi pehmeää ja vähän jopa lämmintä. Maanantai-iltana söin tosiaan wingsejä, eilen illalla hummeria ja tänään olisi tarkoitus etsiä hyvä ribbs-paikka. Kyllä syöminen on mukavaa.

Täällä Bostonissa on mukavaa. Paljon on jo ehtinyt tapahtua ja vielä enemmän on toivottavasti edessä. Sunnuntaina ei pystynyt muuta kuin mennä nukkumaan. Jetlag iski tietysti heti vahvana, kun heräsin paikallista aikaa kolmen maissa, vaikka unta oli takana vasta n.5 tuntia. Siinä vähän aikaa pyristeltyäni sain nukuttua vielä tunnin. Onneksi oli melko aikainen lähtö, kun heti seitsemältä oli aamiainen, joka on muuten ollut todella hyvä. Hedelmiä on paljon, samoin eriliasia muroja, tietysti mehevää pekonia ja munakasta. Matka konferenssikeskukseen hotellilta kestää kävellen n.10 min ja se kulkee kahden ostoskeskuksen läpi. Toinen on ihan ok, hieman tavallista tasokkaampi ja toinen todella hig end, eli pelkkiä korkean luokan merkkiliikkeitä Jimmy Choosta, Tiffany & Co. myötä Emporio Armaniin. Onhan niitä mukava katsella! :) Konferenssikeskus on ISO. Monen monta tilaa seminaareille ja useampi kerros. Käytävät ovat leveitä, kerrokset korkeita ja joka paikkaan pääsee vain rullaportaita. ...

Tänään lähdetään viikoksi Bostoniin. Siellä on AVS 55th annual seminar & conference. AVS tulee sanoista American Vacuum Society. Minulla on esitys tiistaina klo11.20 aiheena "Mechanical and tribological property comparison of melt-compounded nanocomposites of atomic-layer-deposition-coated polyamide particles and commercial nanofillers". Esityksen tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän se tuolla lentomatkalla valmistu. Olen odottanut reissu todella kauan. Ihan siitä lähtien, kun kesällä kuulin pääseväni esiintymään sinne. Nyt tuntuu todella helpottavalta, kun lähdön hetki on ovella. Olen tehnyt poikkeuksellisesti melko hyvät valmistelut. Dokumentteja on tulostettu ja vaatteet valittu ihan asiantuntijaa myöten. (Samalla tyhjeni melkein koko vaatekaappi, joten joutuu tällä reissulla ja seuraavan viikon Englannin reissulla tekemään vähän hankintoja. Ne tulevat kyllä ihan tarpeenkin.) On todella hyvä fiilis lähteä. Olen ollut hieman alakuloinen ja maassa, oikeastaan aika...

Ulkoisesti. Kävin nimittäin parturissa. Nyt on kylmiä syksyn värejä ja mallina polkka. Aivan erilainen kuin koskaan ennen. Oma kuvaus osui ennemminkin luokkaan - harmaan sävyt. Mutta en mä silti ihan seinään sekoitu, niin kuin "Matkalla Afrikkaan" -näytelmän Antero. ;) Tukka alkoikin olla jo niin hirveä, ettei ihme kun vähän päässä heitti. Juuri kasvu oli ainakin 2cm ja sitä ei saanut mitenkään. Nyt on tämä huoli poistettu ja ensi viikon esityksessä Bostonissa näytetään hyvältä. Asia kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta. :)

Kiitos ihanien ystävien, ei minun elämä olekaan yhtä surkeutta. Sami on ottanut mukavasti vastuuta kodinhoidossa ja eilen sain kaksi kutsua illanviettoon, pelaamaan säbää ja teatteriin, myös perjantaille on kivaa iltaohjelmaa tiedossa. Eilisistä seteistä valitsin teatterin. Paikka oli Ryhmäteatteri ja näytelmä "Matkalla Afrikkaan" . Ilta aloitettiin niinkin hienosta ravintolasta kuin Hesestä. (kaikkihan tuntevat Wappu-niemologin nro 3: "Mennäänkö johonkin hienoon ravintolaan, vaikka Hesburgeriin?") Teatteriin mentiin viime tingassa, mutta mitä parhaimmille paikoille, toiseen riviin keskelle, jossa yllättäen oli 4 vapaata paikkaa jäljellä. Väliajalla viiniä ja näytelmän jälkipuintien lomassa kermaliköörillä höystettyä kaakaota sekä suolapähkinöitä. Näytelmä oli monipuolinen. Näyttelijät hyviä. Sain nauraa ihan ääneen. Tuli hieman oman elämän kuvausta, kun yhdellä työt ja harrastukset täyttivät koko elämän, yksi ei tiennyt mitä tehdä tai edes mitä haluta ja yksi oli ...

Perjantaina manasin ajan puutetta. Se on nyt valitettavasti osoittautunut myös monen kivan asian jäämiselle pois völjystä. Postaukset ovat harvenneet, kun ei vaan ehdi. Valokuvaaminen on jäänyt kokonaan ja samalla myös kuvat blogista. Nämä asiat näkyvät ainakin telle rakkaat lukijat. Tiedän, että teitä on, sillä tilastot kertovat. :) Myös moni muu kiva asia, joka ei näy blogissa on jäänyt taka-alalle tai unohtunut kokonaan. Takapiha on ihan hirveässä kunnossa. siellä ei tarvitsisi kuin vähän haravoida, istuttaa ensi kevääksi kukkasipuleita, katkoa kuolleet kukat ja laittaa syyslannoitteet. Lukeminen on jäänyt. Olen nyt tahkonut samaa kirjaa jo pari kuukautta, kun etenemisnopeus on ollut n.5 sivua viikossa. Kirjassa on kuitenkin 550 sivua, niin menee ikuisuus ennen kuin pääsne loppuun. Samoin lehtien lukeminen. Minulle ei tule montaa lehteä, mutta niistä kertyy aika iso pino, kun niitä ei ehdi edes selata. Ruuanlaittaminen, leipominen ja hyvä ruoka jää, kun ei ehdi. On vain turvauduttav...

Olen ollut hieman hukassa viime aikoina ja tarkoitus oli kirjoitella siitä. Ajattelin kuitenkin, että ei ketään kiinnosta minun ahdistuneisuuteni, itsesäälini ja omien murheiden pohdiskelu. Onneksi on kuitenkin ihania kavereita, jotka järjestävät ohjelmaa minulle. Lauantai sujuikin evakossa ollessani oikein mukavasti ja kello juoksi kuin Usain Bolt konsanaan. Pääsin Hullujen Päivien hulinan jälkeen lounastamaan Krunikkaan makaronimössöä ja katsomaan samalla Raidia. Pitääkin lainata kysyinen "boxi", kun omistaja on sen itse saanut katsottua läpi. :) Sain myös lainaksi villatakin, kun itse en kiireessni ja tyhjäpäivuudessäni ollut ottanut sitä mukaan. Krunikasta matka jatkui Vallilaan iltapäivä herkutteluille. Olin myöhässä, mutta onneksi minut otettiin silti mukisematta vastaan. :) En ollut muistanut edes meikata, mutta silti sanottiin, että näytän hyvältä. En uskonut, sillä olo ja mielentila kertoi sisäisesti jotain aivan muuta. Mutta seura ja ruoka oli ihanaa. Keskusteltiin ...

Sitä tarvittaisiin paljon enemmän kuin nyt on jaossa. Meinaa vähän kaikki jäädä puolitiehen, kun ei vaan ehdi. Ja kun haluaisi ehtiväni, niin sitten pitää luopua jostain. Nyt on ikävästi käynyt niin, että on tullut luovuttua nukkumisesta, lepäämisestä, palautumisesta, olemisesta, itsensä huolehtimisesta, siis kaikesta omasta ajasta, melkein niin kuin minusta. Tämä viikko on taas menty kovaa. Aamuisin töihin kuuden ja seiskan välillä, töistä kotiin tai harrastuksiin taas kuuden ja seiskan välillä, 10-12h työpäivän jälkeen. Tiistaina työpäivä loppui vasta iltakymmeneltä, kun asiakkaan kanssa käytiin katsomassa lätkää. (josta muuten tuli taas lisää aihetta siihen nuoriso-juttuun...) Ja keskiviikkona piti käydä vielä kotiinpaluun jälkeenkin uudestaan töissä. Perjantaina piti tehdä vain puolipäivä, mutta kappas, siitähän tuli kuitenkin hieman useampituntinen. Tuolla levon puutteella tuntuu vaan ikävästi olevan aika lumipallomainen vaikutus. Kun ei lepää ja vaan tekee, niin väsymys kasvaa. J...

Sunnuntai alkoi muka ajoissa. Katsottiin aamiaisen lomassa Suomen pelkokerroin ja laittelin puhtaita pyykkejä kasaan. Yhtäkkiä tulikin kova kiire bussille, vaikka kaikelle piti olla hyvin aikaa. Onneksi bussireitti vaihtui nopeammaksi, kiitos Samin, niin pääsin ajoissa paikalle. Jo tässä vaiheessa olen katsonut yhden naisten sarjapelin enemmän kuin viime vuonna. Viime kaudella en nimittäin katsonut yhtäkään. Peli oli naisten 1-sarjaa, Nale-Namika Volley ja paikkana Kamppi. Minähän olen Nalen fysiikkavalmentaja ja se oli oikein mainittu ottelupaperissa ja minut oikein esiteltiin pelissä. Istuin silti katsomon puolella. Peli oli hyvin kaksijakoinen. Namika vei kaksi ekaa erää oikein näytöstyyliin, kolmas oli hyvin hyvin tasainen, neljäs Nalen hallintaa ja viides taas tasainen. Voiton vei lopulta Namika, vaikka sen olisi voinut ottaa ihan kumpi tahansa. Minä sain ottelusta muutamia vinkkejä seuraavaan harjoitusohjelmaan ja tulipahan tsekattua myös oman seuran ykkösjoukkueen tiimi. Namika ...

Tällä viikolla ei ole helpottanut sitten niin yhtään. Maanantaina: bussilla Vantaalle töihin, perustyöpäivä, säbää Tiikeri Areenalla, bussilla Tikkuraln asemalle ja junalla Töölöön nimipäiville, kövellen Töölöstä Kamppiinja bussilla kotiin. Tiistai: autolla Vantaalle töihin kiroten ruuhkaa, perus ylipitkä työpäivä, kotona seiskan maissa, tallenteiden katselua ja ruuanlaittoa (teriyaki-kanaa). Keskiviikko: autolla Espooseen töihin, käynti keskustassa autolla taas kiroten liikennettä, loppupäivä Vantaalla palaverissa, kiireellä kotiin taas tuskaillen ja haukkuen kaikkia muita kuskeja, bussilla Kaapelitehtaalle esittelemään Helkama 101-pyöriä Design viikon vieraille, kyydillä onneksi kotiin. Torstai: autolla Vantaalle ennen pahinta ruuhkaa, palavereja, kiireellä Olariin, kauppakierros juosten, ylinopeutta hakemaan muita Minkkejä Tuomarilasta ja Vallikalliosta, kauden avausottelu Lumossa, voitto pikkutytöistä 3-0 (täytyykin kirjoitella aiheesta nuoriso, kun tässä jossain välissä heruu aika...

Maanantai: bussilla Vantaalle töihin, kuuden tunnin palaveri, salibandya, junalla Tikkurilasta Keskustaan, Ateneumin tarjonnan katsastusta, bussilla Samin kotiin, leffa Tiistai: autolla Vantaalle töihin, vierailijoita töissä, lentokentän kautta kotiin, maastoon Minkki P:n kanssa, Kauhajoen kauhujen puintia, kotihommia, tallenteiden katsomista Keskiviikko: autolla Espooseen töihin, reissaamista ympäri Espoota, epäonnistumisia ja onnistumisia töissä, kotiin, 2 settiä nuudeleita, Mamma Mia! Hartwall Areenalla Torstai: Auto aamulla klo7 huoltoon, töihin espooseen, salille Elixialle, laittautuminen Elixialla, bussilla Kamppiin, illallinen Saagassa, taksilla kotiin Perjantai: Autolla Vantaalle töihin, kehityskeskustelu, Kisikselle vetämään fysiikkatreenejä, oma harkka peli Kisiksellä, Minkki P:n kanssa kaupan kautta kotiin, illallista, jälkkäriä ei jaksanut, Big Brotheria Lauantai: nukutaan pitkään, pitkä aamiainen, kotihommia, uuden Accordin koeajo, kauppa, PS3 -pelien testausta, tallenteid...

Taas katsottiin Mamma Mia! . Tällä kertaa musikaaliversiona Hartwall Areenalla. Olihan se elämys. Kaikki osasivat laulaa upeasti ja musiikki tuntui sisälmyksissä asti. Kannatti katsoa. Elokuvaan verrattuna ehkä kuitenkin jää kakkoseksi. Elokuvassa näkymät ja maisemat ovat niin upeat. Lisäksi musiikki ja laulu kuuluu paremmin, kuin elävän orkesterin rummuttaessa täysillä. Musikaali herätti silti tunteita. Katsojia oli aika vähän, minun mielestä. Vielä pari kertaa musikaali Suomessa menee, eli jos vaan mahdollista, niin koittakaa päästä Pasilaan. :)

Tänään 22.9. on autoton päivä . Joka on huipennus Liikkujan viikolle . Itse kuulin tuosta liikkujan viikosta vasta nyt, joten siihen en pystynyt hirveästi omaa korttani mukaan kantamaan. Vaikka tulihan sitä vähän viime viikolla liikuttuakin, ei ihan vaan lakereilla lepäilty joka päivä. Mutta autottomaan piävään halusin itse osallistua jättämällä auton kotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että työmatkat ja muut matkat tehdään julkisilla. Aamulla meinasin myöhästyä heti ensimmäisestä bussista, mutta onneksi kuski huomasin minun kirmaavan pysäkille ja odotti. En tiedä koskeeko autoton päivä oikeasti koko maata vai vain Helsingin Keskustaa, kuten linkissäni mainitaan. Toivottavasti myös moni muu kuin tuon alueen ihmiset ja minä ovat ottaneet kampanjan tosissaan ja lähtenyt liikkeelle pyörällä, kävellen tai julkisilla oman auton sijaan.

Katsottiin tuossa menneellä viikolla " Geishan muistelmat " . Oli minusta todella hyvä. Ja kun vielä katsoimme sen HD-versiona, niin voi ihanuus sitä väriloistoa puvuissa, kirsikan kukissa ja maisemissa. Leffahan ei ole mikään ihan uusi. Ja se perustuu vielä vanhempaan kirjaan . Mutta onneksi tuli katsottua tässä edes vaiheessa ja suosittelen kaikille. Meillä sen näkee Blu-Ray:na ja minä katson mielelläni vaikka useamman kerran uudestaan. Kirjakin houkuttelisi, mutta minusta järjestys olisi väärä, jos vasta nyt lukisin kirjan.

Aika vauhdikasta, on ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen menneestä viikosta. Vaikka ei viikkoon kuulunutkaan mitään kauhean kummallista, vain pari ekstraa normaaliviikkoon. Mutta vauhdikkaan viikosta teki aikataulut ja tehokkuusvaatimus. Töissä on ollut aika hektistä. Tekemistä on ollut paljon, uusia juttuja on pitänyt opiskella ja kaikki on vaatinut paljon keskittymistä. Työpäivät ovat jonkin verran venyneet ja sitä myötä rasittaneet ehkä hiukan enemmän kuin normaalisti. Illat on joko urheiltu tai levätty totaalisesti. Yhtenä iltana sain kunnian olla lastenvahtina. Oli kivaa, toivottavasti kutsu tulee toistekin. Urheilupuolella tällä viikolla on pelattu squashia, treenattu kahvakuulalla, pelattu lentopalloa, pyöräilty maastossa ja pelattu golfia. Lepopuolella on katsottu " Kukkia ja sidontaa ", "Commandoa" ja "Suomen pelkokerrointa" . Ja ai niin, tulihan sitä vilkaistua "Big Brotheriakin" . ;) Lisäksi parit nokosetkin on ehditty ottaa. Kelit o...

Olen tätä miettynyt jo pidemmän aikaa ja äsken radiossakin (YleX) hieman asian vierestä. Itselle asia on tullut mietintään ihan omakohtiasten kokemusten takia. Radiossa taas pohdittiin asiaa yhteiskunnan kannalta. Minä siis haluaisin naisille yhden päivän kuussa, jonka voisi käyttää itsensä hoitamiseen. On nimittäin todella vaikeaa yrittää sovittaa parturia, karvanpoistoa, lääkäriä, manikyyriä, kasvohoitoa, virastoasioiden hoitoa yms. näitä tarjoavien paikkojen aukioloaikoihin. Varsinkin kun on töissä tai asuu palvelun tarjoajista useamman kilometrin päässä ja siirtymisiinkin menee aikaa. Tuolle naisen omalle päivälle riittäisi kyllä tekemistä siten, että kerran kuukaudessa ei olisi edes liikaa. Minä en ainakaan kehtaa lähteä töistä ihan minkä tahansa syyn turvin, jos se ei suoraan ole sallittua tai liity töihin. Radiossa tämä asia tuli esille vähän toiselta kannalta. Nuoret nimittäin lähtevät omille menoilleen ihan milloin vaan ja joskus jopa ilmoittamatta ja selittelemättä. Eikö tähä...

Tietotekniikka on kai kehitetty helpottamaan ja nopeuttamaan ihmisten elämää. Hyvä keksintö sinänsä, eikä nykypäivänä pysty oikein elämään edes ilman. Minä ainakin käytän tietokonetta lähes päivittäin ja kännykkää joka päivä. Aina tuo käyttö ei ole helppoa. Kuten varmaan asia onkin, niin ATK on jonkun miehen keksimä. Kooduas vaatii ulkoa opettelua ja loogisuutta ei juuri löydy. Olen käynyt ohjelmoinnin perusteet ja jätin sen aiheen siihen, sillä ei vaan pystynyt enempää. En minä jaksa muistaa mihin tulee puolipiste ja mihin kaksoispiste tai mikä käsky mitäkin tekee ja missä järjestyksessä aisat pitää listata. Nykypäivänä vaatimukset tietokoneen käytölle kasvavat koko ajan. Pitäisi osata asentaa verkko, pitäisi osata laittaa virustorjunta ja palomuuri, pitäisi osata asentaa ohjelmat, pitäisi osata käyttää kaikkia ohjelmia ja vikatilanteen tullessa korjata kaikki. Ei käy, sanon minä. Sanoisin, että olen keskimääräistä nohevampi koneen käyttäjä. Minua parempia kyllä löytyy ja heitä kai ku...

Liikenne on olut minulla viime aikoina kovasti tapetilla ja on hyvä. Perjantaina bussi jätti Samin pysäkille ihan syyttä suotta. Se ei vaan halunnut pysähtyä, vaikka sille näytettiin pysähtymismerkkiä. Bussi ei ollut täynnä, eikä pysäkki ole edes mitenkään huomaamaton, Kampin jälkeen seuraava, mutta kuskia ei ilmeisesti vain huvittanut. Minä kävin lauantaina Salossa autolla ja sain taas kokea sen suunnan liikenteen iloja. Not! Minä tunnustan, että ajan yleensä hieman ylinopeutta. Ajan normaalisti n.5-10% yli sallitus nopeuden. Se on helppo säätää vakionopeussäätimen ja navigaattorin avulla. Sen verran olen kuitenkin tunnollinen, että hiljennän kiltisti, kun nopeus lasketaan 100km/h:sta esim. 80km/h. Ja erityisesti silloin kun nopeus on laskettu 60km/h. Vaan näin ei toimi valtaosa kuljettajista. Yleensä ihmiset ajavat tasaista 90km/h oli sallittu nopeus sitten 100km/h tai 80km/. Varsinkin venäläist rekat tekevät näin. Ei ole kiva tunne, kun takana tulee muutaman tonnin rekka ja alamäess...

Kun viimeksi avauduin julkisesta liikenteestä, niin nyt on sitten autoilun vuoro. Pääkaupunkiseudulla on aika isot ruuhkat aina aamuisin n. klo8 aikaan ja alkuillasta n.klo16 aikaan. Itse olen valitettavasti joutunut näihin ruuhkiin viime aikoina, kun olen käynyt töissä Vantaalla, lentokentän läheisyydessä. Onneksi kuitenkin suuntani on valtaruuhkaa vastaan ja osaan ajoittaa joskeenkin hyvin menoni ruuhkien ohi. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos on vaan pakko olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Minä en osaa käyttäytyä ruuhkassa. Myönnän. Tai osaan minä liikkua sujuvasti jonossa, antaa tarvittaessa tietä, valita kaistat ajoissa ja kiihdyttää pois alta tarvittessa. Mutta hermoni eivät pidä yhtään. Pitää päästä etenemään, kaikkien pitäisi osata ottaa muut huomioon. Ei ruuhkassa päästetä sivusta tulevia eteen niin, että takana oleva liikenne hidastuu ja jono pitenee. Ei ruuhkassa madella ja jätetä edessä menevään autoon 100metrin väliä. Ja kun paikka tulee, niin silloin kiihdytetään j...

En käytä kovin usein julkista liikennettä enää nykypäivänä. Pitäisi käyttää enemmän, mutta aikataulullisista syistä (useinmiten) se ei ole paras vaihtoehto. Keskutaan suuntaan kuitenkin yleensä bussilla. Etelä-Espoostahan ei muita julkisia välineitä sinnepäin liiku. Onneksi on olemassa Reittiopas , joka kertoo millä bussilla ja miten parhaiten pääsee paikasta A paikkaan B. Aina ei kuitenkaan tähän ole luottamista, jos kuski saaa näin valita. Minun päässäni on ajatus, että buusit liikkuvat nopeimmalla mahdollisella tavalla reitillään. Sain kuitenkin huomata, ettei näin ole. Bussi tuli ensinnäkin pysäkille ainakin viisi minuuttia Reittioppaan arvioitua aikaa myöhemmin. Oli lauantai, ei liikennettä, eikä mitään muutakaan hyvää syytä olla myöhässä. Ja sainkin huomata, että "vika" oli kuskissa. Kun itse pääsin autoon, se pysähtyi n.20 metrin jälkeen keskelle tietä. Kuski alkoi huitomaan rajusti ja huusi "Ampiainen, ampiainen!". Vähän ajan päästä pääsimme jatkamaan, mutt...

Viime sunnuntaina biitsihallilla käydesä tuli juttua aiheesta ihmisten tunnistaminen. Minä nimittäin olin näkevinäni yhden vuorolla käyvistä miehistä muussa yhteydessä kesän aikana, mutten voinut olla varma, sillä herran varusteet olivat täysin erilaiset. Päällä ei ollut hihatonta paitaa eikä shortseja, vaan farkut, paitapusero ja lasit päässä, niin tunnistaminen oli sunnattoman vaikeaa. Olisi pitänyt pyyttä ottamaan housut tai ainakin paita pois, niin jo olisi auttanut. ;) Tänäänhän on Iston nimipäivä. Josta tulikin mieleen, että tunnistaminen voi olla haasteellista myös nopeissa tilanteissa. Vanhempani olivat nimittäin kerran Lapin reissulla törmännyt Isto Hiltuseen ja jompi kumpi vanhemmistani oli moikannut iloisesti tuttuja kasvoja. Eikä siinä hetkessä tajunnut, että kasvot olivat tutut vain tv:stä. Näin on meinannut käydä minullekin,. Että televisiosta tai muusta mediasta tuttua naamaa kuvittelee omaksi tutukseen ja on valmiina jäämään jopa juttelemaan, kunnes tajuaa mistä on kys...

Käytiin Maijun kanssa tsekkaamassa Glorian muotinäytöksessä syys- ja talvimuoti. Oli mukava nähdä minkä tyylistä vaatetta ja asustetta pitäisi vetää ylle, jotta näyttäisi tyylikkäältä ja muodikkaalta. Glorian muotinäytöshän on siitä hyvä, että siellä esiteltävät vaatteet ovat kaikki myynnissä Helsingissä. Ihan hyvännäköistä ja jopa itse kopioitavaa tyyliä. Nyt näyttäisi olevan aika hot lyhyet hameet ja tummat värit. Kivat maalais-/ratsastushenkiset saappaat sekä isot korut. Itse aion hankkia ainakin nuo saappaat, talvitakin ja ehkä jopa niitä hameita tai sitten shortseja. Mutta nämä hankinnat tullaan tekemään vasta Bostonista lokakuussa. Yksi asia jäi vähän painamaan mieltä näytöksessä. Kaikki mallit ovat niin langanlaihoja, että vaatteet toki näyttävät hyvältä heidän päällään, mutta ei suoranaisesti ole kopioitavissa tavallisen suomalaisen naisen päälle. Oli hyvä, että malleissa oli myös vähän kokeneempia, mutta olisin kaivanut myös ns. normaalin mittaisia malleja. Näytöksen päätytty...

Eilen kävimme palaveeraamassa Krunikassa Korea Housessa. Korealaista ruokaa ei olekaan tullut aikaisemmin syötyä. Onneksi oli asiantuntijoita mukana. Ei tarvinnut kuin myötäillä. Alkupalaksi friteerattuja rapuja ja paistettuja taikinanyyttejä. Pääruuaksi kahta erilaista chilimarinoitua kanaa. Toinen oli rapeaa ja makeaa, toisessa kastikkeena oli soijapohjainen kasviskastike. Molemmat loistavia.

Viime viikonloppuna ehdittiin TdT:n lisäksi myös hoitaa vähän pihaa. Ja sieltä löytyi tällaisia.