Siirry pääsisältöön

Herkkuja

Kesä tarjoaa paljon herkkuja. On marjoja, hedelmiä, sieniä, juureksia, kasviksia, you name it... Minä olen ihan friikki kaikkien luonnonantimien kanssa. Haluan kerätä kaiken syötävän, joka tulee vastaan. Olenkin onnistunut lähinnä kiipeilyreissuilla kerämään marjan jos toisen ja muutaman kanttarellinkin. Olen myös saanut metsästettyä tutuilta raparpereita ja pensasmarjoja. Ja saaliiksi saaduista on syntynyt mm. seuraavaa.

Raparperipiirakka (karppi)

Halusin uuden elämäni turvin tehdä siihen sopivia herkkuja, eli vähemmän sokeria ja valkoista jauhoa, eli vähemmän hiilihydraatteja. Vähähiilihydraattinenhan on sama kuin karppaus. Etsin siis karppireseptin herkuilleni. Makeutusaineena käytin steviaa, enkä keinotekoista makeutusainetta.

Vähän tuli höttö, mutta hyvänmakuinen. Vaniljakastike antaa kyllä hyvän lisän kokonaisuuteen.

Piirakka suoraan uunista

Vaniljakastike <3 raparperipiirakka
Steviaa purkissa.

Mustikkapiirakka (karppi)

Samaa karppilinjaa on mustikkapiirakkakin. Hyvin lähellä mamman marjapiirasta. Mustikat on itse kerätty, tottakai. :) Tein piirakan parikin kertaa, kun ensimmäinen oli suorastaan kadonnut jääkaapista. :) Ensimmäisessä versiossa unohdin munan pohjasta, kun sitä ei ollut sekoitusohjeissa. Toinen versio olikin sitten kiinteämpi ja siitä osa meni suoraan pakkaseen.

Mustikat vielä metsässä, kohta rasiassa.
Kun kerää käsin, niin saa kerralla siistiä, hitaasti kylläkin.
Ensimmäinen piirakka


Toinen piirakka.
 
Raparperijuoma

Kun kesä vihdoin alkoi ja lämpötilat nousi korkeiksi, niin on juotava paljon. Ja mieluiten vielä hyvää juomaa. Koska raparperia oli tarjolla, niin teinpä siitä raikasta juomaa. Tätäkin kaksi kertaa, kun ensimmäinen meni hetkessä. Ensimmäisessä versiossa käytin makeutuksessa steviaa ja luomupalmusokeria. Toisessa versiossa makeutuksen hoiti luomuhunaja. Molemmat toimivat erinomaisesti. Ja täytyy sanoa, että lime ja inkivääri antavat aivan ihanan säväyksen.

Herkkujuoma auringossa










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa