Siirry pääsisältöön

Nimpparikemut

Minulla oli viime viikolla nimipäivä. Olin jo ajoissa miettinyt, että haluaisin kutsua ihmisiä kylään ja tehdä oikein kakun ja kaikkea. Niinpä kutsuin pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudun läheisyydessä asuvat äitin puolen sukulaiset vietämään kesäiltaa ja nauttimaan nimpparikaffeista.

Kuva
Oikeastaan kakkuidea tuli ennen kutsuja. Näin Glorian ruoka ja viini-lehden kannessa lakristi-raparperikakun, jonka halusin ehdottomasti tehdä. Kaksi minun herkkuani, lakritsi ja raparperi samassa paketissa ja näyttikin kauniille.
Tein saman tien kaksi kakkua, kun tunnen sukulaiseni ja tiedän, että kakku maistuu. :) Ihmettelin leipoessani, että miten mahtaa kermavaahdot ja muut pysyä koossa, kun ei tule liivatelehtiä. Niinpä työnsin kakut pakkaseen, jota suositeltiin ohjeessakin. Toista kakkua ei meinannut saada edes ulos pakkasesta, kun se oli jäätynyt kiinni, mutta pyvin pysyivät koossa. Olivat vähän kovia ja tätä juttua kirjoittaessani löysinkin sitten tuon yo. linkin oikaisusta. Reseptiin olisi tosiaan kuulunut niitä liivatelehtiä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Raparperi-lakritsikakku

Muina tarjottavina oli suolaisella puolella hodareita, vietnamilaisrullia, vihannesdippejä, ruisnappeja ja levitteitä. Kakun kera tarjoilin mansikoita, vesimelonia, suklaadippiä ja äiti toi kinuskikastiketta ihmereseptillä (smetana+fariinisokeri). Hyvin teki kauppansa, hyvin tunnen siis sukulaiseni. :)

Lahjaksi olin toivonut kesäkukkia ja yrttejä. Viesti oli mennyt perille, sillä juuri niitä minä sainkin. :) Lisäksi tuli kauniita leikkokukkia.

Iso oranssi kimppu edessä, takana gerberoita.

Paprika

Ulkokukat, enää en muista mitä nämä olivat...

Basilikat, rosmariinit, viinisuolaheinä ja paprika odottamassa istutusta.



Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa