Sain vuoden alkupuolella MinkkiP:ltä Liza Marklundin uusimman Annika Bengtzon-kirjan Panttivanki lainaan. Koko keväänä ei kuitenkaan löytynyt lukuintoa ja välillä oli muutakin luettavaa (APV1-tentti). Nyt sain sitten lopulta luettua kirjan läpi ja kyllähän siihen jäi jumiin, kun pääsi makuun.
Marklund käsittelee mielenkiintoisia aiheita, joita ei tavallinen suomalaisnainen ainakaan ole tullut ajatelleeksi sen kummemmin. Kun elää rauhallista ja hallittua arkea hyvinvointivaltiossa, ei paljon ajattele esimerkiksi millaista kauhua samanikäiset ja nuoremmat naiset kokevat Afrikassa.
Aihe ei ole mitenkään kevyt ja Annika Bengtzonin ollessa kyseessä ei myöskään itsepohdiskelu ole kaikista yksinkertaisinta. Tapahtumat soljuvat kuitenkin nopeasti eteenpäin ja ahdistustiloista (lukijan) pääsee eteenpäin helposti.
Marklund käsittelee mielenkiintoisia aiheita, joita ei tavallinen suomalaisnainen ainakaan ole tullut ajatelleeksi sen kummemmin. Kun elää rauhallista ja hallittua arkea hyvinvointivaltiossa, ei paljon ajattele esimerkiksi millaista kauhua samanikäiset ja nuoremmat naiset kokevat Afrikassa.
Aihe ei ole mitenkään kevyt ja Annika Bengtzonin ollessa kyseessä ei myöskään itsepohdiskelu ole kaikista yksinkertaisinta. Tapahtumat soljuvat kuitenkin nopeasti eteenpäin ja ahdistustiloista (lukijan) pääsee eteenpäin helposti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!