Siirry pääsisältöön

Rasva pois, hus hus!

Eihän kukko käskien laula, eli rasvakaan vain puhumalla lähde. On siis jouduttu tositoimiin rasvan hävittämisen kanssa. Ja nyt siis puhutaan minun kropassa ihon alla olevasta rasvasta.

Viime vuoden lopulla heräsin peilin edessä ja vaatekaapilla tilanteesen, että jotain on tehtävä. Vaatteet eivät enää mahtuneet päälle ja peilissä kummitteli mörkö. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kropan muokkauksen vuoden alusta.

Ensin laitoin vatsan kuntoon "Toimivan vatsan reseptillä", samaan aikaan aloitimme syömään luomuruokaa ja minä muutin ruokailurytmitystä. Aamulla kuitua, päivällä kevyttä keittoa, välipalaksi hedelmää tai puuroa ja päivälliseksi proteiinipainotteista lämmintä ruokaa. Jätin ylimääräisen rasvan, sokerin ja hiilarit pois. Lisäsin myös nestettä veden, suolaveden ja teen muodossa. Aluksi liikunta oli heman heikkoa matkustelun takia, mutta pyrin liikkumaan matkoja kävellen ja aina kun oli aikaa ja energiaa, tekemään jotain tehokkaampaa. Nyt liikunta kuuluu päivittäiseen ohjelmaan.

Nyt on kulunut neljä kuukautta tuota kuuria ja vihdoin on alkanut tulla tulosta. Tavoitteenahan minulla ei ole pudottaa painoa, vaan muokata kroppaa. Apuna mittauksessa olen käyttänyt Tanitan InnerScan -vaakaa. Se mittaa painon lisäksi rasvaprosentin, viskeraalirasvan, kalorikulutuksen, lihasmassan, nesteprosentin, kropan iän, luiden painon ja antaa arvon terveystasolle. Rasvat ja lihakset tulevat erikseen käsille, jaloille ja keskikropalle. Neljän kuukauden aikana muutosta on tapahtunut luvuissa kohtuullisesti. Painoa on pudonnut 5 kg, rasvaa 5% ja kropan ikää 11 vuotta, nestettä on tullut kehoon 4%, lihakset eivät ole muuttuneet.

Onhan muutokset todella hitaita, mutta hiljaa hyvä tulee. Nopein kehitys rasvaprosentin laskulle on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Tuona aikana olen liikkunut enemmän, käynyt infrapunasaunassa ja pitänyt huolta kehon nestetasapainosta. Kehoonhan ei nestettä tartu pelkällä vedenjuomisella, pitää pitää huolta myös suolasta. Juonkin joka päivä vähintään litran suolajuomaa, jossa on kyllästettyä suolavetta n. ruokalusikallinen ja päällä 3 dl vettä. Maku on hirveä, joten lisään vielä makua parantamaan mehua.

Kuukausi sitten olinkin epätoivon partaalla, että mitä tekisin, kun muutoksia ei millään meinaa tapahtua. Ajattelin ryhtyä ketoosikuurille, jossa syötävät kalorit vedetään minimiin ja rasvaa poltetaan liikkumalla. Tuollaisella kuurilla saa kyllä aikaan nopeita tuloksia, mutta valitettavasti tulokset eivät pysy kovin kauan. Fitness-urheilijat käyttävät ketoosia (=karppaus) viimeistellessään kroppaa kisoja varten. Minä haluan kauaskantoisempia tuloksia, joten olen tyytyväinen hitaampaan mutta tehokkaaseen etenemiseen, johon kuuluu sekä ruuasta nauttiminen että runsan liikkuminen.

Lopputulemaksi voin sanoa, että ruualla tosiaan saa itsensä laihdutettua johonkin pisteeseen asti. Jos kuitenkin haluaa laihtua oikeasti ja pidemmällä tähtäimellä on liikuttava runsaasti. Onneksi löysin taas biitsin ja Salmisaaren Elixian infrapunasaunan, niidne kanssa pääsen varmasti hyvään lopputulokseen kesään mennessä. (kesähän alkaa vasta heinäkuussa... ;) )


Lopputulemaksi voi siis sanoa, että kyllä ruokavaliollakin saa laihdutettua, mutta silloin katoaa liha

Kommentit

  1. Onnittelut hyvästä muutoksesta.

    Parastahan se on tommonen hidas muutos, hineoa, että oot jaksanut pitää uusia tapoja yllä.

    Tekis mieli kokeilla kans infrapunasaunaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Jaanaba. Tuntuu kyllä hyvältä, kun on ollut melkoista taistelua. Sen verran kyllä se entinen keho ja takaisinlihominen pelottaa, että en uskalla luovuttaakaan.

    Infrapunasauna on kyllä loistava. Palauttaa liikunnan jälkeen, pistää aineenvaihdunnan käyntiin ja piristää. Suosittelen, jos vaan on mahkuja päästä. Säännöllisyys ja pitkäjänteisyys siinäkin on valttia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa