Maanantai oli ensimmäinen päivä, minun paremman elämäni ensimmäinen päivä, taas taas taas. Tähän päädyin siksi, että viime viikko oli ihan täyttä tuskaa. Mun vatsa ei tykännyt yhtään uusista perunoista ja heittäytyi todella hankalaksi. Siinä meni alkuviikko. Sitten iski palelu. Palelin ihan älyttömästi töissä ja lopulta oli pakko vain antautua ja valua peiton alle kotiin. Viikonloppuna erehdyin astumaan myös vaa'alle. Voi APUA!! Sieltä löytyi viimeinen niitti sille, että nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni.
Mitä uusi elämä tarkoittaa? Eipä taida olla ihan yksiselitteistä vastausta, mutta paljon asioita siihen liittyy. Monet liittyvät ruokiin mitä syön ja juomiin mitä juon. Siihen liittyy myös liikkumista ja nukkumista ja erityisesti itsestä huolehtimista. Millekään ihmedieeteille en ryhdy, niistä ei ole kuin harmia. Uusia harrastuksia en hanki, vanhojakin on tarpeeksi. Taikatemppujakaan en osaa. Uuden elämän tulisi olla siis jotain, mitä on helppo toteuttaa, ei vaadi liikaa panostamista ja se olisi helppo omaksua. Mihin se sitten vaikuttaa? Eniten varmasti ruokaostoksiin, lounasvalintoihin, kalenteriin ja varsinkin itsekuriin.
Suurin haaste minulla on ehdottomasti näppien pitäminen kurissa herkkujen suhteen. Lähinnä vielä suolaisten herkkujen. Enkä tarkoita edes sipsejä tai ranskalaisia tai hampurilaisia, vaan ihan runsaalla rasvalla paistamista, perunoiden valitsemista lounaspöydässä, foccacciaa lounaan rinnalla jne... Pieniä juttuja, joilla on iso merkitys. Toinen itsekuria vaativa on kalenterin pitäminen järkevänä. Ihan joka kekkereihin ja tapahtumiin ei vain ole pakko mennä, vaikka kuinka haluaisi. Vaikeinta tulee selkeästi olemaan se, että mitkä sitten priorisoin tärkeimmiksi...
Mitä uusi elämä tarkoittaa? Eipä taida olla ihan yksiselitteistä vastausta, mutta paljon asioita siihen liittyy. Monet liittyvät ruokiin mitä syön ja juomiin mitä juon. Siihen liittyy myös liikkumista ja nukkumista ja erityisesti itsestä huolehtimista. Millekään ihmedieeteille en ryhdy, niistä ei ole kuin harmia. Uusia harrastuksia en hanki, vanhojakin on tarpeeksi. Taikatemppujakaan en osaa. Uuden elämän tulisi olla siis jotain, mitä on helppo toteuttaa, ei vaadi liikaa panostamista ja se olisi helppo omaksua. Mihin se sitten vaikuttaa? Eniten varmasti ruokaostoksiin, lounasvalintoihin, kalenteriin ja varsinkin itsekuriin.
Suurin haaste minulla on ehdottomasti näppien pitäminen kurissa herkkujen suhteen. Lähinnä vielä suolaisten herkkujen. Enkä tarkoita edes sipsejä tai ranskalaisia tai hampurilaisia, vaan ihan runsaalla rasvalla paistamista, perunoiden valitsemista lounaspöydässä, foccacciaa lounaan rinnalla jne... Pieniä juttuja, joilla on iso merkitys. Toinen itsekuria vaativa on kalenterin pitäminen järkevänä. Ihan joka kekkereihin ja tapahtumiin ei vain ole pakko mennä, vaikka kuinka haluaisi. Vaikeinta tulee selkeästi olemaan se, että mitkä sitten priorisoin tärkeimmiksi...
Näitäkin olisi kiva käydä poimimassa lisää, mutta missä välissä... |
Onnea uuden paremman elämän kanssa! :)
VastaaPoistaHyvin se sujuu, kunhan vain pidät tavoitteet mielessä ja itsekurin tiukalla!
Kiitos!
VastaaPoistaEi tässä kyllä auta enää toivoa, vaan tehdä. :)
Vähemmän on joskus enemmän. :) Muutokset vievät aikaa, joten ei kannata tuskastua, jos vaikutukset eivät näyt heti. You can do it.
VastaaPoistaNorppa, olet niin oikeassa. Varmasti pystyn kaikkeen mitä vaan oikeasti haluan ja tavoittelen. Kärsivällisyys ei ole vahvin osa-alueeni, sitä pitää siis harjoitella. Kiitos kanustuksesta!
VastaaPoista