Siirry pääsisältöön

BioSignature-mittaus

Kuva
Sami sai vinkin ilmaisestta BioSignature-mittauksesta, jonka tarjosi Jyri. Koska olen lukenut Kaisa Harjulan Hormonidieetti-kirjan, niin tiesin heti mistä oli kyse ja mittaukseen oli päästävä. Mittaus tehdään pihdeillä 12 eri kohdasta. Samanlaisilla pihdeillä kuin rasva mitataan, mutta pisteet ovat erit.

Hieman pelotti, että mitä sieltä selviää, mutta pelot olivat turhia. Ihan ok tulos. Rasvaa oli yllättävän vähän, mutta kroppaan oli kertynyt paljon kehon ulkopuolista estrogeeniä, eli lähinnä muoviylijäämiä, erityisesti reisiin. Reidethän minulla ovat isot, mutta en ollut tajunnut, että ne ovatkin suurimmaksi osaksi höttöä. Olen elänyt siinä harhaluulossa, että ne ovat lihasta. ;)

Nyt kemikaalit, erityisesti parabeenit ja bisfenoli A:t minimiin ja lisää sinkkiä sekä B-vitamiiniä, että saadaan estrogeenitasot normaaleiksi ja solakat reidet. Parabeenejä on kosmetiikassa ja bisfenoli A:ta muoviastioissa. Kun nykyiset kosmetiikat on käytetty pyrin jatkossa käyttämään vain luonnonkosmetiikkaa. Juomapullona minulla onkin jo Camelbakin bisfenoliton pullo ja jatkossa lämmitän ruokani muissa kuin muoviastioissa. Jos ruokaa täytyy säilöä, niin odotan niin kauan, kun ruoka on jäähtynyt tai säilön sen muissa kuin muoviastioissa.

Hiilihydraattien sietotaso on minulla heikko, mutta vuoden alusta taas aloitettu vähähiilarinen ruokavalio pitää sietokyvyn hyvin aisoissa. Hyvällä tiellä ollaan siis oltu jo pidemmän aikaa puhtaamman ruuan ja monipuolisen (riittävästi proteiiniä, kuituja, marjoja ja vihanneksia) ruokavalion tiimoilta.


Kommentit

  1. Kuulostaa vaikeelta toi sun elämä, kun kaikkea pitää varoa ja välttää. MinkkiP

    VastaaPoista
  2. Eihän se edes ole, kun vaan valitsee itselle sopivia vaihtoehtoja. Kaikkien kroppa kun ei sulata mitä vaan. Toisille taas sopii kaikki. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa