Siirry pääsisältöön

Markkinoilla

Kyselin jokin aika sitten vinkkejä, mistä löytyy lähiruokaa Espoosta. Sain vinkiksi Villa Elfvikin lähiruokamarkkinat, jotka järjestetään kerran kuussa. Sattuipa somasti ja markkinat osui viime sunnuntaille.

Villa Elfvik

Tai jos se myynti oli markkinat, niin aika pienet sellaiset, kaksi myyjää. Mutta myynnissä oli edes hiukan sitä mitä olinkin hakemassa. Nimittäin luomukasviksia. Olisin toivonut myös marjoja ja hedelmiä, mutta niitä pitää metsästää sitten muualta.

Mukaan tarttui seuraavaa:

Hapanruiskorppuja ja hapanruiskorppuja, riisiä, valkosipuleita, punajuuria, lanttuja, porkkanoita ja maa-artisokkia. Kaikki luomua.
Tein maa-artisokista keittoa ja juurekset heitin pataan naudanlihan kanssa. Keiton resepti (Parasta Kotiruokaa-kirja):
400 g (3/4l) maa-artisokkia (itse laitoin kilon, josta aika paljon katosi kuoriessa)
100g purjoa (en laittanut)
1 sipuli (itse laitoin kaksi, kun ei ollut purjoa)
8 dl kana-, kasvis- tai lihalientä
1 1/2 dl maitoa
1 1/2 dl ranskankermaa
2 rkl vehnäjauhoja (en laittanut, vaan laitoin 1 rkl Maizenaa)
1 maustemitta timjamia
1 maustemitta basilikaa
ripaus valkopippuria
vähän suolaa

1. Pese ja kuori artisokat ja pane ne heti kiehuvaan liemeen, jotta ne eivät tummu. Puhdista ja paloittele purjo ja kuori ja lohko sipuli. Lisää ne keittoon.
2. Keitä kasviksia 15 minuuttia ja soseuta liemineen sosemyllyssä tai monitoimikoneessa itse soseutin sauvasekottimella) ja pane takaisin kattilaan. Sekoita maito, ranskankerma ja vehnäjauhot ja lisää seos keittoon hyvin sekoittaen. Viimeistele maustamalla keitto varovasti yrttimausteilla ja pippurilla.

Keiton päällä proteiinilisänä paistettua pekonia ja mausteena tuoretta basilikaa.

Villa Elfvikissä järjestetään seuraava myynti 16.10. ja pari kertaa sen jälkeen vielä tämän vuoden puolella (20.11. ja 11.12). Villa Elfvik tarjoaa myös paljon muuta, sieltä tehdään luontoretkiä ja talolta lähtee paljon luontopolkuja. Kesällä ympäristössä on myös lehmiä aitauksessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa