Noran blog

Eihän kukko käskien laula, eli rasvakaan vain puhumalla lähde. On siis jouduttu tositoimiin rasvan hävittämisen kanssa. Ja nyt siis puhutaan minun kropassa ihon alla olevasta rasvasta. Viime vuoden lopulla heräsin peilin edessä ja vaatekaapilla tilanteesen, että jotain on tehtävä. Vaatteet eivät enää mahtuneet päälle ja peilissä kummitteli mörkö. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kropan muokkauksen vuoden alusta. Ensin laitoin vatsan kuntoon " Toimivan vatsan reseptillä ", samaan aikaan aloitimme syömään luomuruokaa ja minä muutin ruokailurytmitystä. Aamulla kuitua, päivällä kevyttä keittoa, välipalaksi hedelmää tai puuroa ja päivälliseksi proteiinipainotteista lämmintä ruokaa. Jätin ylimääräisen rasvan, sokerin ja hiilarit pois. Lisäsin myös nestettä veden, suolaveden ja teen muodossa. Aluksi liikunta oli heman heikkoa matkustelun takia, mutta pyrin liikkumaan matkoja kävellen ja aina kun oli aikaa ja energiaa, tekemään jotain tehokkaampaa. Nyt liikunta kuuluu p...

Treenipäiväkirjassa olen kironnut viime aikaisia vammojani. Åressa loukkaantui jalkapöytä, siellä kolautin myös isovarpaan kynnen niin, että se lähti irti, vikassa lentismatsissa peukalo ja vanha olkapäävamma on vihoitellut taas. Tuohon listaan lisätään vielä yksi ongelmatapaus, nimittäin hammas, joka lohkesi. Kaikki edellämainitut ongelmakohdat sijaitsevat kroppani oikealla puolella. Eilen tsekkasin vammoista hampaan, peukalon ja jalkapöydän. Raajavammoissa ei ollut murtumia. Tavallista kovempia nirhaumia ja nivelvammoja vain. Hyvä kuulla, koska nuo pikkuvammat eivät menoa haittaa. Hampaan kanssa on vähän ikävämmin. Se joudutaan poistamaan. Varasinkin jo heti ajan implantin hankkimista varten. Kolon kanssa pitää kuitenkin elää melkein 4 kuukautta. Onneksi poisto tapahtuu vasta ensi viikolla, niin vappu ei mene piloille. :) Varpaan kynnen saisi kokonaan irti varmasti, kun vaan sietäisi tarpeeksi kipua. Ehkä vappuna tulee sellainen tilanne. ;) Kynsi on kiinni enää oikeasta reunasta, mu...

Vähän aikaa sitten oli tässä foorumissa myynti-ilmoitus meidän Avensiksesta. Avensis löysi uuden kodin ja tilalle tuli uusi nelipyöräinen, Honda CR-V. Kuva ei autoa imartele, eikä se luonnossakaan mikään ihmeellinen, mutta loistava auto. Nyt ei puskurit hajoa pikku lumitöyssyistä, pehmeällä alustalla pääsee nelivedolla liikkeelle ja kulutuskin kohtuullisempi, kun on kerta diesel. Minullehan tulee normityöpäivässä ajoa vähintään 50 km, eli vuodessa n. 11 000 km. Siihen päälle vielä muut matkat, eli treenit, lomat ja kauppareissut, niin kyllähän noita kertyy. Honda on manuaali kuudella vaihteella. Lähtee ihan kivasti 340 väännöllä, kun polkasee kaasua. litroja 2.2 ja heppoja 150. Lisävarusteina loistava vakionopeudensäädin, navigaattori, peruutuskamera ja parkkitutkat eteen ja taakse. Penkeissä on mukava istua ja ajaessa on kivast korkeammalla kuin tavallisella henkilöautolla. Pienenä miinuksena isossa autossa on, että sillä ajaisi mielummin vähän lujempaa, kun pienet nopeudet tuntuu mat...

Viikonloppu Tampereella oli paluuta entiseen, uusia kokemuksia, hauskanpitoa ja paljon kavereita. Aika meni nopeasti ja kivaa oli. Lauantaina vierailu kalamarkkinoilla Laukontorilla. Viimeksi 5 vuotta sitten ja tälläkin kertaa tuli ahmittua sama setti; ensin muikkuja ja sitten loimulohta. Molemmat olivat suussasulavan herkullisia. Laukontorilla oli myös Tampin myyjiä, joten myyntipuheen jälkeen mukaan tarttui Toisapupakkaus (First of may kit). Yöpyminen Scandic Rosendahlissa, jossa superior-huone. En kyllä tiedä mikä huoneesta teki superiorin, muu kuin hinta. Ok, olihan siellä kylpytakit, vedenkeitin ja silitysrauta Mutta sijainti oli hissejä vastapäätä, eli kaikki äänet kuuluivat huoneeseen. Olisimme tietenkin halunneet lähemmäs keskustaa, mutta sen olivat vallanneet veteraanikiekkoilijat, lentopalloilijat, Hot road & rock shown ihmiset ja kalamarkkinoijat. Ilta 30v+30v-bileissä keskustassa. Paikalla kaikki vanhat Tampereen kaverit, ihan mieletöntä. Viimeksi, kun on tullut heitä n...

Palvelu on taas pelannut loistavasti, kun on vaan osannut käyttää niitä. Tai ainakin useammassa kohteessa, valitettavasti ei kuitenkaan joka paikassa. Ensin hyvät palautteet. Minulta hajosi viime kesänä fullface-kypärän lippa. Rikoin sen lopullisesti Åressa. Laitoin maahantuojalle meiliä, että mistä saisi uuden lipan. Ensin meili meni moottoripyöräkypäriä maahantuovalle yritykselle, mutta he ystävällisesti kertoivat minulle pyöräilykypäriä maahantuovan yrityksen yhteystiedot. Ensin CycleEuropelta soitettiin minulle ja varmistettiin millaisesta kypärästä on kyse, jotta he voisivat alkaa metsästää varaosia. Sitten kyseltiin kypäräni väriä ja tänään vihdoin sain lipan. Kävin hakemassa sen heidän tomistoltaan, ei maksanut mitään ja sain lisäksi mukaan T-paidan. Eilen käväsin Arabianrannassa hakemassa Iittalan ja Arabian tuotteita. Samalla otin mukaan Hackmanin pannujen ison lasikannen , jonka otin meni kerran poikki. Kansi putosi samalla kivilattialle, mutta lasiosa ei mennyt rikki. Siis...

Kettu ei raadellut kaikkia, vaan ne joutuivat sokkiin. Eikä niiden edes pitänyt olla ulkona koko yötä. Uutena tietona minulle tuli myös, että niissä oli jopa oikeita lintuvanhuksia, eikös 40 vuotta ole aika pitkä ikä linnulle. Uutinen

Ei tarvittu eilen unilauluja, ei edes iltasatuja. Sen verran on tullut kiusattua kroppaa urheilulla ja lyhyillä unilla, että riittää kun kallistaa päänsä vaaka-asentoon. Viime yönä tuli nukutta 10 tuntia ja hyvää teki. Aamulla olisi voinut jatkaa vielä parilla tunnilla, mutta töihin oli lähdettävä. Olen pyrkinyt nukkumaan n. 8h yössä, mutta aina se ei onnistu, usenmiten kylläkin, onneksi. Nyt kun olen lisännyt huimasti liikuntaa ja työmatkojakin kuljen julkisilla, eli tulee oltua ulkona, niin unen tarve vain lisääntyy entisestään. Lisääntyneestä unentarpeesta on se hyöty, että sen ajan kun on silmät kiinni, niin tulee nukuttua todella sikeästi. Näen helposti unia, mutta nyt ei ole tajunnut mistään mitään. Pitää siis pitää riittävää määrää liikuntaa ja ulkoilua yllä, että saa nukuttua sikesäti ja palauttavasti.

Olen viime aikoina seurannut tiiviisti espoolaista taitoluistelua. Ensin Leena Lehtolaisen kirjoissa, erityisesti kirjassa Kuolemanspiraali . Sitten DVD:llä Rikospoliisi Maria Kallion kolmiosaisessa Kuolemanspiraali-sarkassa. Ja tänään viimeksi Espoon Jäätaitureiden Jääsadussa Pekka Töpöhäntä. Kevätnäytös tuli mieleen kirjasta ja kun serkkuni, MInttu 6v., luistelee, niin oli syytä mennä katsomaan. Olihan paikalla myös MM-3, Laura Lepistö . Jääsatu oli aivan mieletön. Jäällä kävivät kaikki seuran luistelijat 3-vuotiaista senioreihin, varmasti ainakin pari sataa luistelijaa. Toisilla oli isompi rooli, toisilla vähän pienempi. Eiä kaikki näytökseen osallistuneet varmasti edes näyttäytyneet, sillä näytöksen suunnittelu, koreografia, puvut ja maskeeraukset ovat tarvinneet useampia käsiä ja jalkoja. Miten noin suuria massoja voi edes yhdistää samaan kertaan. Kaikki luistelijat olivat todella taitavia ikäisikseen. Minun tasoni loppuisi varmasti siinä 5-vuotiaiden kohdalla. HIenoja hyppyjä...

Kyllä, lentopallo on mukavaa. Sitä on huippua pelata ja katsoakin, erityisesti naislentopalloa. Omalta osalta tällä kaudella lentopallo keskittyi omaan pelaamiseen 2-sarjassa. Mutta kävin kyllä katsomassa myös yhden finaalimatsin. Harvinaisesti meidän 2-sarja loppui vasta eilen, kun SM-liigan mitaleita juhlittiin jo viikko sitten. Meidän kausi päättyi viimeiseen vaiheeseen nousukarsinnoissa, eli hävisimme HEL Volleylle, emmekä nousseet 1-sarjaan. 2-sarjan taso kauden läpi oli hyvin vaihteleva. HEL Volley oli myös meidän alkulohkossa, joten kovia pelejä pääse pelaamaan syksyn aikana kaksi kappaletta. Muuten alkusarja meni aika iisisti. Jatkosarjassa lohkomme voitti Laajasalon Woimamammat, mutta muut joukkueet lähinnä tulivat vastaan. Jatkopeleissä ei Raision Loimusta ollut vastustajaksi. Koko kauden aikana siis kovia pelejä tuli lähinnä alussa ja lopussa, yhteensä 6 kpl. Meidän joukkue suoranaisesti nauttii pelaamisesta. Treenejä ei liikaa ole, vain maksimissaan joka toinen viikko. Tämä...

Viimeisinä pelivuosina kiusasin vatsani siihen kuntoon, että on saanut olla tarkkana mitä syö ja millä sekvenssillä. Neljä vuotta sitten todettiinkin, että minulla on ärtyvä suoli, joka tarkoittaa, että suoli ei hajota kaikkea ruokaa, vaan muodostaa kaasua, joka sitten venyttää suolta ja tuntuu kovana kipuna. Epäsopivia ruoka-aineita oli monia: kaikki kaalit, ruisleipä, herneet ja pavut, laktoosi, peruna, valkoinen vilja jne... Tuohon kuntoon suolen saa, kun pitää liian pitkiä taukoja ruokailusta, syö liian isoja annoksia kerrallaan ja stressaa kovasti. Myös aamiaisen jättäminen pois ja liian vähäinen kuitu buustaavat. Ärtyneen suolen diagnoosin tekeminen on vaikeaa, mutta oire on hyvin yleinen. Se todetaan, kun poistetaan listalta kelakia ja muut mahdolliset analysoitavat suolistosairaudet. Muutaman vuoden sinnittelin tiukalla ruokavaliolla, josta oli poistettu yllä mainittuja komponenetteja. Laktoosi tuntui olevan suurin ongelmienaiheuttaja. Onneksi Valio onkin kehittänyt laajan koko...

Mun käyttögarderoobi näyttää tältä: Aika paljon kuteita käytettäväksi, mutta ei läheskään niin paljon kuin hyvillä ystävilläni. ;) Sen verran kuitenkin, ettei kaikkea tule käytettyä läheskään säännöllisesti ja toiset jäävät täysin vailla huomiota. Vaatehuoneesta on tullut karsittua jo aika monta kierrosta. Suurin osa kamoista on tällä hetkellä Kuopiossa, mutta eivät ole siellä valitettavasti päätyneet kirpputorille asti, kuten oli ajatus. Lisääkin myytävää on jo kerääntynyt, nyt pitäisi vain löytää hyvä paikka. Ystävilläni on melko suuri vaihtuvuus omissa garderoobeissaan, niinpä minullekin on kertynyt kaappiin paljon käytettävää. Ja onhan sitä tullut hankittua ihan kaupastakin kaikennäköistä. Viimeisimmät hankinnat on sporttipuolella. Ne eivät kuvan vaatekertaan kuulu, vaan ovat ihan omissa tiloissaan pursuamassa kaapista ulos. Koska vaatetusta on riittävästi, niin päätin että en osta mitään koko huhtikuussa . Siksipä Hullut Päivät kin jäävät väliin lähes täysin. Ostokieltoni ei kata...

Tiistai-iltana Savotta asiakkaiden kanssa. Reilua suomalaista ruokaa tukkijätkähengessä maan alla. Alkupalaksi SuurSavotta, koko pöydän voimin. Tarjolla nieriää, silakkaa, muikkukukkoa, poronmaksapateeta, karhusalamia, punajuuria, vuohenjuustoleipäsiä jne... Siis paljon kaikkea suomalaista. Asiakkaat tykkäsivät kovasti. Minulla pääruokana kirnuvoissa paistettuja muikkuja ja pottumuusia. Aivan mielettömän rapeita ja maukkaita muikkuja, varsinkin kun kastoi hiukan tillivoissa. Myös muusi oli hyvää, mutta panostin enemmän muikkuihin. Asiakkailla karhua, poroa, karjalanpaistia ja lohta, kaikki kuuleman mukaan loistavia. Jälkiruokaan ei kukaan sortunut, mutta kahviin kyllä. Miinus tuleekin kahvista, kyllähän tarjolla pitää olla pannukahvia, eikä mitään suodatinkahvia, kun muuten kaikki on perinteistä ja vanhahkoa. Keskiviikkona lounas Haikaranpesässä , eli Haukilahden vesitornissa. Näkymät olivat mahtavat. Meri on vielä paikoin jäässä. Lisäksi tuli huomattua kuinka metsittynyttä Espoo on, ...

Auto

Punainen pallo taivaalla ilta-auringon laskiessa on upea näky. Kovin nopeasti aurinko kyllä laskee, ei meinannut kuvaa ehtiä ottaa.

Viime viikonloppuna tuli tsekattua Signe Branderin valokuvat Hakasalmen huvilassa. Signe Helsinkiä 1900-luvun alussa. Kuvissa esiintyy erityisesti tavalliset ihmiset ja heidän arkinen elämä. Tuolloin 1900-luvun alussa Helsinki oli aika erinäköinen kuin nyt. :) Onhan osa sen aikaisistakin rakennuksista toki jäljellä, mutta paljon on pistetty myös maantasalle. Silloin Helsingin portit olivat Tullinpuomin Shellin kohdilla ja Vallilassa. Töölönranta oli huvila-aluetta ja Espoo ihan maaseutua. Asukkaita 1910 Helsingissä oli n. 100 000, Espoossa 8 000. Näyttelyssä oli tarkasti osoite kunkin kuvan alla. Eihän paikkoja kovin helposti havainnoinut, kun oli niin erinäköistä. Eikä kaikki kautjenkaan nimet ihan olleet kuten nykyään, Mannerheimintie oli Läntinen Viertotie tai Turuntie. Näyttelyn parasta antia oli viimeinen huone, jossa oli 30 min esitys, jossa oli kuvat silloin ja nyt rinnakkain. Hassuinta minusta kuitenkin näyttelyssä oli, etten tunne ketään tuolta ajalta. En voi sijoittaa ketää...

Koko viikonlopun paistoi aurinko, aivan ihanaa. Keväällä pitääkin, lumet sulaa ja maa kuivuu. Tässäkin osoitteessa tehtiin tänään kevätaherruksia, lisäksi tuli tehtyä keväthavaintoja koko Etelä-Suomessa. Matkalla Saloon ja Salossa tuli törmättyä leskenlehtiin ja perhoseen. Salossa muuten on aika hauskasti jäät nousseet tulvan aikana joen reunoille. Paksuja jäitä ovat, ainakin 40cm. Salossa tuli myös korkattua jätskikiska, siis ensimmäinen vierailu tänä vuonna. Kotioloissa laitettiin sukset kesäkuntoon. Parafiinit pohjaan ja varastoon. Autoon vaihdettiin kesärenkaat. Maastopyörien renkaat pumpattiin täyttee. Terassilta poistettiin kaikki lumet. Talviurheiluvaatteet tuli pestyä ja laitettua laatikkoon ja ylähyllylle. Suksien pohjia ei tule itse pahemmin ihasteltua. Eikös nämä hirviönaiset sovikin juuri minulle: Aamulla linnut laulaa ja aurinko lämmittää autonikkunat huuruun. Aurinkolasit ovat välttämättömät. Kohta tulevat varmasti ensimmäiset krookuksetkin esiin. Jäihän tuota vielä hommi...

Olin aivan järkyttynyt, kun aamu-uutisissa radiossa kerrottiin tästä . Ihan vastikäänhän oli juttua MeNaisissa Korkeasaaren flamingoista, kuinka ne talvehtivat sisällä, mutta viime viikolla linnut siirrettiin ulos. Vaikka mitä tässä nyt järkyttynyt voi olla, kettuhan vain toimi luonnollisesti hankkiessaan ruokaa. Minusta flamingo on kaunis lintu. Onhan se melko tyhmä, kun aivot ovat pienemmät kuin silmät, mutta näyttää hyvältä. Mutta sen väri on todella hieno ja fysiikka täysin käsittämön. Miten jalat taipuvat ihan väärin päin, miten niin ohuet tikut pitävät lippun pystyssä erityisesti yhdellä jalalla, miten hallita sitä jumalattoman pitkää kaulaa ja saada se niin monelle mutkalle. Flamingoihin liittyy yksi hauska muisto. Noin 20-vuotta sitten Korkeasaareen mennessämme tätini ja serkkuni kanssa, juuri puhumaan oppinut serkkuni totesi flamingon nähtyään: "Kato, kameli!". Korkeasaaren flamingot ovat chilenflamingoja, jotka eivät ole harvinaisia. Niitä tullaan hankkimaan lisää.

Tämä vuonna Teekkarispeksin nimi oli Musashi ja se kertoi japanilaisesta samuraista. Täytyy sanoa, että esitys oli parempi kuin viime vuotinen dracula-aiheinen, mutta silti olisi kaivannut lisää huumoria ja vitsejä. Nitä on onneksi tarjolla vielä ainakin Nääspeksissä. Musashista mieleen jäi parhaiten Ninja, jolla oli mieletön pomppu ja sulavat liikkeet. Myös Kimikon näyttelijäsuoritus oli loistava ja Togukawa Matsuhimen laulutaito miellyttävä.

Leena Lehtolaisen kirjasta Tappava Säde on tehty TV-elokuva , joka on esitetty 2002. Minä en ainakaan löytänyt tuosta elokuvasta DVD-versiota, enkä löytänyt sitä YLEn Areenasta. Haluaisin kovasti nähdä elokuvan, onko kellään mitään vinkkejä?

Viime aikoina on tullut käytettyä useita julkisia palveluja ja myös ostettujakin. Olin todella tyytyväinen kaikkiin saamiini kohteluihin, mutta automatisoidussa on vähän parannettavaa. 1. Julkinen liikenne Bussit ovat kulkeneet ajallaan, kujettajat ovat tervehtineet sisään- ja ulosmennessä, ihmiset ovat istuneet ikkunan vieressä eikä kassi ole ollut vieruspaikalla. Matka on ollut tasaista etenemistä, ei kiihdytyksiä eikä äkkijarrutuksia, on jopa pystynyt lukemaan kirjaa. Ja helpottaahan Reittiopas niin paljon. Myös iPhoneen saatava GPS-perusteinen on niin kätevä, siitä voi tarkastaa tilanteen juuri haluamallaan hetkellä. 2. Kirjasto Saa kirjan kuin kirjan. Joitain joutuu vähän odottamaan, mutta kyllähän niitä vanhojakin lukee kauemmin kuin päivän. Asiakaspalvelu on iloista ja auttavaista, eikä koskaan tarvitse jonottaa. 3. Autopesu Ihanan reippaat pojat ottivat minut vastaan kohteliaisuuksin ja toivottivat vielä hyvät illat päätteeksi. 4. Parturi Ansku-parturin kanssa aika kuluu nopeas...

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin...

- normielämä. Vuodenalustahan minä olen yritäänyt muokata kroppaani parhaani mukaan. Haasteita matkan varrelle on tuonut useammat työreissut, helmikuun lopussa laskin olleeni matkoilla vuoden alusta laskien 30 päivää. Haasteita siksi, että reissuilla liikunta ei ole niin helposti mahdollista ja ruokailuakaan ei pysty yhtä hyvin kontrolloimaan. Silti ihan mukavasti on mennyt. Nyt takana on kahden viikon loma, jolloin tuli nautittua elämästä oikein kunnolla. Tuli syötyä paljon, olihan kulutuskin kova, onneksi Ruotsissa oli hyvin tarjolla luomuruokaa ja mukana oli omat superaineet, kuten aloevera ja aamiaistarvikkeet. Tuli ahmittua karkkia, ei onneksi kuitenkaan samaan tapaan kuin ennen. Nyt päiväannokseksi riitti muutama pantteri tai pala suklaata. Tuli juotua alkoholia: sangriaa, viniä ja siideriä, ei onneksi kuitenkaan niin paljon, että olisi tuntunut seuraavana päivänä. Kahden viikon ja pääsiäisen nautinnot eivät kuitenkaan onneksi näkyneet isona piikkinä vaa'assa. Suunta on yhä o...

Vielä viimeisenä päivänä tehtiin muutamia ostoksia ja käytiin rinteessä. Illalla ei jaksanut kuin pakata ja mennä nukkumaan. Paluumatkalla koettiin viimeiset jännityksen hetket, kun Östersundin kohdalla oli sattunut onnettomuus ja poliisi ohjasi liikenteen pois E14:sta. Poliisi antoi ohjeeksi, että kaksi kertaa vasempaan ja sitten E14 kylttejä. Kun navigaattorista katsoi mihin mennään, niin reitti näytti aivan oudolta. Ei auttanut kuin ottaa uusi suunta. Tie oli melko pieni ja kuoppainen, siis hiekkatie. Ehdittiin kuitenkin laivaan juuri ja juuri, vaikka 16km moottoritien sijaan ajettiin ainakin 30km pikkutietä. Mutta kaiken kaikkiaan oli oikein hyvä loma. Tuli urheiltua paljon ja eri lajeja, nautittua hyvästä ruuasta ja herkuistakin (vähän liikaakin), opittua uusia temppuja ja muisteltua vanhoja, säästettyä rahaa, vaikka ostoksia tehtiinkin paljon, sillä lähes joka merkillä oli varastomyynti, katsottua paljon telkkaria, luettua kirjoja ja nukuttua. Televiosta katsottiin Suurinta pudot...

Kuinka moni on nähnyt Lamborghinin? Entä Lamborghinin, jossa on suksiboksi? Åren superjulkkis Jon Olsson tällaisen. Eilen pelästyin sydänjuuria myöten, kun kävelin torinreunaa ja yhtäkkiä takaa kuului melkoinen pörähdys ja auto vilahti ohi. Huhtikuussa täällä on Jonin omat Supersessiot ja kutsukilpailu, johon on kutsuttu 30 parasta hyppääjää.