Siirry pääsisältöön

Hippi, hipsteri ja muut kaverit

Maria Veitola kirjoittaa Uuden Mustan vieraana näin: Missä tyhmissä pakkauksissa piileskelee ihania tuotteita.
Maria pureutuu lähinnä luomu- ja luonnontuotteiden ulkonäköön ja siihen, että miksi niistä on tehty niin hippejä, tylsiä, vanhanaikaisia. Okei, lisäsin itse tuon viimeisen. :)

Mutta täytyy sanoa, että samaa olen miettinyt itse. Nythän monet teollisuuskosmetiikat ovat muuttaneet joidenkin tuotteiden ulkonäköä "vihreämpään" suuntaan, milloin niiden oletetaan olevan puhtaampia ja enemmän luonnonmukaisia. Värit katoaa ja ilme tylsistyy. Ehkä äärimmäiseen luonnon rakastamiseen kuuluu, että pitää olla hippi tai hipsteri ja pukeutua kuin 50 vuotta sitten ja näyttää muutenkin ...no... hieman "maalaiselta".

Haluan minäkin elää puhtaammassa maailmassa ja antaa keholleni parasta, joka usein on se luonnon mukainen ja lisäaineeton vaihtoehto, mutta en minä silti näe, että minun tarvitsisi pukeutua vihreään, ruskeaan ja luonnonvalkoiseen joka asussa.

Vähän samaa oiretta on näkyvissä kiipeilyssä. Kiipeilyvaatteet ovat todella tylsiä ainakin värien puolesta. Myös muodot ovat vaatteissa kadoksissa ja olemus on monella kiipeilijällä melko ...no...huolittelematon. Anton Johansson on Suomen huippuja niin köydellä kuin bouldereilla. Tässä Samin SM-kisoissa ottamassa kuvassa näkyy hyvin kiipeilijöiden perustyyli. Hillityt ja tummat värit, hieman vallaton tukka ja parta.

KiipeilyAreena 31.12.2012, Anton Johansson SM-2.

Antonin kokonaisuus on silti vielä parhaimmasta päästä. Seinillä näkee välillä jos jonkilaista menijää, on pääkallokalsareita, Uuno Turhapuro-paitaa, reikäistä villasukkaa tms... Kukin tavallaan, en sitä kiellä, mutta mielummin minä katsoisin elämää ja iloa, kuin harmautta ja tylsyyttä, ainakin harrastuksissani! :)




Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa