Siirry pääsisältöön

100 harjanvetoa

Ei ihan, mutta tukkajuttuja kuitenkin. Minulla on ehkä pidemmät hiukset kuin koskaan. Tykkään niistä valtavasti, mutta välillä ne aiheuttavat murheitakin. Varsinkin silloin, kun on tukanpesun aika. En halua mennä märällä tukalla nukkumaan, en iltaisin jaksaisi tehdä mitään ylimääräistä ja aamuisin pitäisi sitten herätä, no aikaisemmin. Onneksi nykyään on loistavia kuivasamppoita. Itse käytän tällä hetkellä tätä.

Tykkään myös tehdä erilaisia "kampauksia" ja letittää tukkaa. Tästä oli esimerkki kesälläkin. Aina eivät omat kädet kuitenkaan taivu kaikki mahdollisiin letteihin, mutta onneksi on päitä, joihin saan lettihimoani purkaa.

Pinja-serkun tukassa ensin kruunuletti ja sitten vesiputousletti.


 

Itselle on tullut tehtyä valkkinutturaa eri korkeuksille sekä tälläisiä virityksiä, jos iPhone-kuvista jotain saa selvää. (vihaan sanaa viritys, mutta en nyt parempaakaan keksinyt tähän hätään. ;) )

Kierrenuttura, johon malli Sensaistilta.
Hieman samalla idella kuin edellinen, mutta kahta osiota kierrettiin vain vähän ja vasta ponnarin jälkeen.
Mitäs te ehdotatte kokeilemaan pitkään hiukseen?





Kommentit

  1. Sinulle sopii erinomaisesti pitkät hiukset...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami! Ehkä ne vois olla vähän useammin auki... :)

      Poista
  2. Oi kun osaat hienosti letittää.
    Meidänhän pitää joku pv pitää letityst pv. haha
    Mä rakastan letittää hiuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tehdään ja nautitaan hyvää (ja kevyttä) ruokaa! :D

      Poista
  3. Hienoja kampauksia. Yritän kans opetella jotain yksinkertaista palmikkojuttua, nyt olis kiva laittaa kun ei oo enää rastoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netissä on aivan loistavia ohjeita. Pääasiassa englanninkielisiä, mutta kuvat/videot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa