Punavuori on mitä hienointa asuinaluetta tällä hetkellä. Ainakin siellä talot ovat vanhoja ja upeita. Mekin olemme siellä käyneet joskus kävelemässä ja ihailemassa upeita rakennuksia. Toisin oli ennen, sen kertoi Rööperi. Elokuva Punavuoresta 1960- ja 1970-luvuilta.
Elokuvasta päällimmäisenä jäi mieleen runsas tupakan poltto, tappelut ja kiroilu. Olihan tarinassa juonensa ja nopeasti se juoksi läpi reilun kaksituntisen. Kieli jäi mietityttämään, että miten lähellä se oli sen aikaista. Sillä se ei kovin paljon eronnut nykyisestä. Elokuva oli aika karu kertomuksena, mutta varmasti hyvin todenmukainen. Silloin vain on ollut hieman julkisempaa ja jotenkin yksinkertaisempaa tuo väkivaltaisuus ja rikokset. Kaipa nykyäänkin rikollisuutta löytyy yhtälailla pieniltäkin alueilta, mutta nykyään on vaan niin paljon enemmän ihmisiä ja liikutaan sen verran enemmän, ettei edes omia kotikulmia tunne hirveän hyvin.
Pitää kyllä kysyä Äitiltä, että oliko Punavuori tuohon aikaan se pahin paikka. Äiti nimittäin asui Töölössä ja Hämeenkadulla noihin aikoihin. Ehkä nuo paikkakohtaiset rikollisuudetkin muuttuvat roimasti aikojen myötä, sillä minusta tällä hetkellä vaarallisimpia alueita Helsingissä ovat Kallio ja Sörnäinen. Minä en oikein uskalla liikkua niissä yksinäni, ainakaan pimeän aikaan.
Elokuvasta päällimmäisenä jäi mieleen runsas tupakan poltto, tappelut ja kiroilu. Olihan tarinassa juonensa ja nopeasti se juoksi läpi reilun kaksituntisen. Kieli jäi mietityttämään, että miten lähellä se oli sen aikaista. Sillä se ei kovin paljon eronnut nykyisestä. Elokuva oli aika karu kertomuksena, mutta varmasti hyvin todenmukainen. Silloin vain on ollut hieman julkisempaa ja jotenkin yksinkertaisempaa tuo väkivaltaisuus ja rikokset. Kaipa nykyäänkin rikollisuutta löytyy yhtälailla pieniltäkin alueilta, mutta nykyään on vaan niin paljon enemmän ihmisiä ja liikutaan sen verran enemmän, ettei edes omia kotikulmia tunne hirveän hyvin.
Pitää kyllä kysyä Äitiltä, että oliko Punavuori tuohon aikaan se pahin paikka. Äiti nimittäin asui Töölössä ja Hämeenkadulla noihin aikoihin. Ehkä nuo paikkakohtaiset rikollisuudetkin muuttuvat roimasti aikojen myötä, sillä minusta tällä hetkellä vaarallisimpia alueita Helsingissä ovat Kallio ja Sörnäinen. Minä en oikein uskalla liikkua niissä yksinäni, ainakaan pimeän aikaan.
Nora! - Olen syntynyt Sepänkadulla 50-luvun alussa, ja voin kertoa ettei Rööperi-elokuva ole lähelläkään totuutta. Tietysti rikoksia tehtiin, mutta ennenkaikkea Rööperi oli "meidän mesta" vihamiehetkin tappelivat rinta rinnan muita vastaan tarvittaessa. Köyhyyttä oli joka kämpässä, ei ollut
VastaaPoistaelvisteleviä kingejä, elokuvan tekijät ovat hukan
neet moponsa. Tiivistelmäksi sopisi "... ja kun portista astui kadul
le saattoi nähdä yhtäaikaa
kolme tappelua, - ja neljä panoa..." Jos haluat voin lähettää linkkejä ja kirjo
jen nimiä jotka paremmin kuin em raina kertovat Röö
peristä.
Kiitos kommentista Ärrä! :)
VastaaPoistaOlen todella kiinnostunut entisajan Helsingistä ja elämästä minun esi-isieni ja heidän esi-isiensä aikoina. Otan mielelläni vastaan vinkkejä kirjallisuudesta ja erityisesti kuvista. Kiitos!
Minun Mummini on niin ikään ollut alkuperäinen stadilainen. Heidän kotinsa oli aivan maalla, Salmisaaressa. :) Olisi myös kiva nähdä karttoja 1920-luvun Helsingistä ja siitä, kuinka Ruoholahti ja Salmisaari ovat olleet metsää pienine rantamökkeineen.