Rankkaa

Tuo aamuisin silmien aukaiseminen ja sängystä ylösnousu. Nyt jo pari tai ehkä jopa kolmen viikon ajan on tuntunut jokainen aamu niin rankalta. Vaikka menisi ajoissa nukkumaan, kuten yhdeksältä, niin silti jokainen aamu on vaikea, eikä ylös sängysät tahdo päästä ennen kasia. Silmät ovat melkein muurautuneet kiinni ja naama näyttää niin hirveältä. On kamalat silmäpussit ja koko vartalo on ihan veltto.

Ensimmäiset askeleet, kun siirtyy sängystä lattialle tuntuvat erittäin kipeiltä jalkapohjissa ja aivan jokaisessa lihaksessa. Nenä on ihan joka aamu tukossa ja kuola on valunut tyynylle, kun hengittää vain suun kautta. Suu taas on niin kuiva, että oikein sattuu, kun yrittää niellä ja kostuttaa sitä.

Kun vihdoin pääsee kylppäriin, niin on pakko samantien laittaa silmägeeliä, että silmien kutitus loppuisi. Mutta sitten tapahtuukin lamaantuminen, ei oikein jaksaisi laittaa hiuksia, ei oikein jaksaisi meikata (eikä sitä kyllä tule tehtyäkään). Ei jaksaisi pestä naamaa ja hampaita, eikä laittaa voiteita. Ei jaksaisi miettiä mitä pukea tai saati sitten vetää niitä vaatteita päälle. Viime aikoina onkin ollut päällä vain mukavalta tuntuvia ja helpostipuettaiva settejä.

Ja vihdoin kun on kuitenkin päässyt sängystä ylös, hoidettua jotenkin aamutoimet ja saanut jotain päälle, niin aika siirtyä aamiaiselle. Juon yleensä aina yhden lasin vettä ennen kuin laitan muuta suuhuni. Mutta tuo yhden lasin juominenkin on joskus niin rankkaa. Tuntuu kuin hengitys lamaantuisi ja kaikki vesi jäisi vain suuhun. On hörpittävä siis vesilasillinen pienissä erissä. Suolistoni vaatisi hyvän aamiaisen, mutta eihän sellaista jaksa kukaan tehdä. Ei ainakaan, kun aamut ovat muutenkin niin tuskaisia. Niinpä saatan haukata banaanin tai sitten juon edellisenä päivänä jäänyttä smoothieta. Nekin joudun oikein hartaudella työntämään suuhuni, jotta saan ne alas.

Toivottavasti tämä on vain tilapäistä, sillä tämä on todella rasittavaa. Ehkä jos nukkuisi pari päivää putkeen, niin sitten alkaisi helpottaa. Vai onko muita niksejä?

Unenlaatuakin haluaisin saada parannettua, sillä viimekin yönä näin noin kymmentä erilaista painajaista tai muutne epämukavaa unta. Näin mm. unia kuinka minut ryöstettiin ja kuinka Mummi ja Vaari kuolivat jälleen. Olen nähnyt unia Matti Vanhasesta ja lentopallosta. Unissa ei ole ollut mitään järkeä ja enemmän ne ovat vain tuottaneet tuskaa.

On myöskin rasittavaa herätä joka yö tarkkailemaan kelloa. Yleensä herään pari kertaa yössä ja viimeisen kerran pari minuuttia ennen kellon soittoa. Jossain vaiheessa tunnen olevani todella pirteä herätessäni, mutta sitten kellonsoidess aon niin taju pois, että herääminen on ihan tuskaa. Niinpä torkku on käytössä vähintään pari kertaa ja vielä päälle nukutaan, kun kello on jo sammutettu.

Uni tulee kyllä helposti ja olenkin päivän mitaan kok oajan väsynyt, mutta sitten kun saa nukkua, niin siitä ei tule mitään. Päivällä ottaessani torkut, uni kyllä maistuu ja sitä voisi jaktaa vaikka useampia tunteja, mutta miksi ei yöllä.