Siirry pääsisältöön

Talvi kevään keskellä


Torstaina lähdettiin matkaamaan kohti pohjoista Äitin, Iskän, Samin ja minun voimin. Eväät upposi jo ennen Kehä III:a. ;) Mentiin torstaina Kuopioon asti ja nukuttiin siellä yö. Matka jatkui perjantaiaamuna Hanna Partasen muikkukukon, lihapiirakoiden ja munkkien kanssa kohti Kuusamoa ja Rukaa. Otettiin matkaan mukaan myös muuan Salokangas.

Holiday Clubin mökki oli hieno ja Riipisen poronkäristys aivan mahtavaa. Illalla vielä 15 km hiihtolenkki. Lenkki oli muuten jees, mutta märkä lumisade, sulaneet kohdat ja tienylitykset eivät miellyttäneet. Mutta perillä saunan jälkeen niin hyvä olo!



Lauantaiaamuna jälleen hiihtämään. Tällä kertaa n. 8 km. Edellisen päivän lumisade oli pehmentänyt latupohjan ja teki matkanteosta haastavan. :/ Perille kuitenkin ja pikaisen suihkun jälkeen kokoustamaan. Kokouksen jälkeen Kuusamon kaupungintalolle. Väsymys yllätti, samoin nälkä, onneksi oli oma kyyti.

Sunnuntaina aamusta mäkeen. Ensin testattiin carverit, oli kivaa. Vauhti rokkaa! :D Sitten laudat alle, välillä Pisteeltä keittoa, siis poronkäristys- porkkanasose- ja sipulikeittoa. 3h carvereilla + 4h laudalla sai reidet äärirajoille! Ei vaan jaksanut. Rinteet ok kunnossa, aamulla parempi, iltapäivällä reidet haittasivat keskittymistä! ;) Koko päivän aivan ihana auringonpaiste!



Saunan jälkeen mättöä, eli makkaraa ja lihapiirakkaa, napaan ja tanssia katsomaan. Mariko oli loistava! :) Onnittelut! Uni yllätti pitkän päivän raataneet! Maanantaiaamuna vielä hiihtämään, tällä kertaa n.9km. Latupohja oli loistava ja etenemisnopeus tupla verrattuna perjantaihin ja lauantaihin. Enempää ei olisi kyllä enää jaksanut! Ruokaa, pakkaus ja matka kohti kotia! Kuopiossa pysähdyttiin syömään Sampon muikut ja palauttamaan lainavälineet, sukset ja kamera. Olipa tiivis ja antoisa pitkäviikonloppu! :)

Parasta: vielä lumille, carverit, fyysinen rasitus, aito leipäjuusto, Hanna Partasen muikkukukko, Riipisen poronkäristys, auringonpaiste

Ikävää: vatsakipu ja ähky, ajanpuute

Ensi talvea jo odotellessa...!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa