Siirry pääsisältöön

Kaikki ei ole unohtunut

Eilen Sporttikoulussa oli aitajuoksua. Niin huippua! :)


Minähän siis todellakin olen joskus juossut aitoja ihan kisoissaja jopa pärjännytkin ainakin piirinmestaruustasolla. :) Ja eilen siitä aitoessamme huoamsin, ettei ihan kaikki ollutkaan unohtunut. Aitominen oli minusta kivaa jos illoin ja siltä se tuntui nytkin.

Takaraivosta tuli joku lihasmuisti ja sai etujalan lyömään maahan kuin piiska ja takajalkakin nousi mukavasti kainaloon. Ainoastaan vauhti oli jäänyt johonkin ja meinasi kolmen askeleen välit venyä viiteen. ;)

Kovasti pelkäsin, että tänään on takareidet niin kipeät, ettei pääse mihinkään, mutta ei. Ei tunnu oikein misään ja kävelin reippaasti aamulla töihin. Jopas tuntuu hyvältä. Ehkä tämä liikunnan aloittaminen on nyt ohi ja nyt liikutaan sitten ihan kunnolla. Enää ei kaikesta tule joka paikka kipeäksi! Tietysti kaikessa alku on aina vähän hankalaa, mutta se tunne, kun tiedät olevasi nopeampi, taitavampi ja voimakkaampi ihan niin hyvä, että siihen on kova halu päästä.

Ainut murhe tässä liikunnan ilossa on Biitsihalli. Minulla on taas maanantain jäljiltä niin kipeät silmät ja limaa kurkku täynnä. Onneksi kohta pääsee ulos ja nyt minulle tulee parin kerran tauko. Ilmeisesti hallin on nyt niin täynnä pölyä, ettei ilmastointi enää vedä. Tarkoitan, että puhdasta ilmaa ei tule enää sisää, kun hiekka on tukkinut suodattimet ja hienoin pöly ei enää mene ulos, kun hiekka on täyttänyt suodattimet. Vaikka hiekkaa kastelee, niin se ei enää auta, sillä ilmassa on jo niin paljon pölyä ja hiekkaa. Tottakai kasteleminen estää lisäpöyn ja -hiekan nousemisen, mutta se ei vaikuta jo ilmassa olevaan hiekkaan ja pölyyn.

Mutta tänään salille ja huomenna sitten kohti Kuusamoa! :) Jes, vielä pääsee lumille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa