Siirry pääsisältöön

Kerrankos sitä...

Viikonloppuna teki mieli leipoa, joten ihan ex-temporee pistin sämpylätaikinan pyörimäään. Halusin lisätä vähän liikaa eri jauhoja taikinaan ja taikinasta tuli kuiva, kova, eikä se noussut yhtään. Pyörittelin taikinasta kuitenkin pallerot pellille ja laitoin uuniin.


Sen lisäksi, että taikina oli liian tuhtia, paistoin palloja liian vähän. Voi tsiisus! No, kerrankos sitä epäonnistuu...

Kommentit

  1. HIenoo, että leivot yleensäkin.

    Mää en toistaiseksi oikein koskaan leivo, edellisestä kerrasta on reilusti yli 10 vuotta. Silloin tein sämpylöitä ja niistä tuli järkyttävän isoja. =D

    VastaaPoista
  2. Tykkään kyllä leipomisesta, niin suolaisten kuin makeiden. Aika ei vaan aina tahdo riittää kaikkeen. Siksi tuleekin tehtyä isompia satseja kerralla, että saa pakkaseen. Olen vaan huono ottamaan pakkasesta muita kuin sämpylöitä, eli pakkasessa on vino pino esim. korvapuusteja. :)

    Ja mä nyt olen vähän tämmöinen, että haluan tehdä mahdollisimman paljon itse ja haluan osata kaikkea. Nyt kun luuli osaavansa tehdä sämpylöitä tosta vaan, niin eihän se onnistunut. ;)

    VastaaPoista
  3. Sattuuhan noita itse kullekin :) Seuraavalla kerralla lisää vähän nestettä siinä vaivausvaiheessa, jos taikinasta uhkaa tulla liian kovaa. Mä jätän mieluusti sämpylätaikinat vähän löysiksi, että varmasti tulee pehmoisia. Rasvana käytän rypsiöljyä.

    VastaaPoista
  4. Joo, mä jätän kanssa yleensä tietoisesti löysäksi, kun jauhoja voi lisätä sitten vaivatessa. Tuo öljylisäysvinkki oli hyvä.
    Ens kerralla voisi kuitenkin olla vähän tarkempi sen mittaamisen kanssa, enkä vedä kaikkea tiskiin mitä löytyy. ;) Kiitos Susa kommentista! :)

    VastaaPoista
  5. Miksi sä halusit lisätä siihen liikaa jauhoja? En ymmärrä. MinkkiP

    VastaaPoista
  6. MinkkiP, sanopa se. En ymmärrä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa