Too much

Olen vilkas ja menevä ihminen. En jaksa röhnöttää paikallani pitkiä aikoja. Pitää olla äksöniä ja ihmisiä, jotta elämä maistuu elämältä. Nyt on kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että kalenterissa alkaa olla ehkä hiukan liikaa menoja.


Parhaimpina/pahimpina päivinä kalenterissa on aikatauluun sidottuja menoja jopa seitsemän. Vuorokauden tunnit vaan alkavat olla silloin melkoisella koetuksella, koska työpäivä matkoineen vie lähes 10 tuntia ja unta pitäisi saada vähintään 8h, jotta pystyisi ottamaan itsestään kaiken irti. Siihen päälle sitten parit treenit, kaverit, kaupat, ruuanlaitto ja kodinhoito. Unta ja kotielämää ei ole vielä aikataulutettu, mutta ehkä sekin pitäisi, ettei käy kuten tänään.

Eilinen oli touhukas ja kylläkin antoisa päivä, mutta ehkä hiukan liian pitkä. Päivä loppui vasta puolen yön aikaan, kun illan viimeinen aikataulutettu meno, eli lentismatsi, loppui vasta klo 22 jälkeen. Tänä aamuna ei silmät olisi halunneet aueta ollenkaan eikä kroppa olisi halunnut nousta sängystä. Hampaita pestessä oksetti ja naama näyttää kuin pidemmän ryyppyputken jäljiltä turpealta. Ruoka ei maistu ja päätä särkee. Puhelin ja työpaikan avaimet unohtuivat kotiin ja mitäköhän vielä...

Näin vanhemmiten kroppa ja mieli eivät kestä kovaa menoa samalla tavalla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Kun on paljon treeniä ja muita menoja, niin huolto ja lepo jää usein väliin. VIRHE!! Liikunta kaipaisi peräänsä kunnon unia, jotta kroppa ja aivot palautuisi kunnolla. Tänään olen tainnut kautta vihdoin oppia, että itsestä pitää pitää huolta ja varata aikaa myös kropan ja pään hyysäämiselle, että käsikin nousisi edes vaakatasoon tai muistaisi mitä seuraavaksi oli tekemässä tai sanomassa.