Siirry pääsisältöön

Lumikuningatar


Kuva Ooppera

Olettehan te kaikki nähneet elokuvan Lumikuningatar (1986)? Tammikuun tyttönä se oli minulle heti alusta asti THE tarina. Tuon elokuvan nähtyäni olen tiennyt, että haluan esimerkiksi mennä naimisiin talvella ja olla oikea lumikuningatar. :)

Kun syksyllä näin Oopperan mainoksen Lumikuningatar-baletista keräsin kokoon joukon, jolla menimme katsomaan minun ensimmäistä balettiani ensimmäiselle vierailulle Oopperataloon. Esitys oli lumoava. Niin hienoa tanssia, kauniita asuja ja näyttäviä lavasteita. Tanssijoita oli vielä niiiiiin paljon. Ymmärrän nyt paljon paremmin, miksi liput balettiin tai oopperaan maksavat maltaita. Itse asiassa minun mielestä vähemmälläkin pärjäisi ja siten saisi enemmän väkeä lehtereille.

Esityksessämme oli kertojana Minna Tervamäki ja Kerttuna Salla Eerola. Lumikuningattarena oli upea Tiina Myllymäki (s.1987). Oli hauska nähdä lavalla myös niin paljon lapsia ja nuoria. Yllätyin ulkomaalaisten suuresta määrästä, mutta olihan tanssijoitakin aivan valtavasti. Esityksessä oli hauskaa myös sen interaktiivisuus katsojien kanssa erityisesti lasten kautta.   

Myös katsomossa oli paljon lapsia ja meidänkin kanssa oli kaksi 10-vuotiasta. Hienoa, että vanhemmat vievät lapsiaan ihailemaan oikeaa taidetta ja kulttuuria. Toivottavasti lapset arvostavat sitä isonakin. Itselle käynti baletissa ja oopperassa oli siis ensimmäinen. Muttei varmasti viimeinen. Tahdon nähdä ainakin Joutsenlammen livenä.

Oopperan kaupassa oli ihania tuliaisia ostettavaksi, kuten vanhoja esiintymisasuja ja tutuja ja balettitossuja ja vaikka mitä. Monelle pikkuballerinalle Oopperashop oli kuin karkkikauppa. Miksei itsellekin? ;)

Minä katsoin balettia tämän tyyppisessä asussa. Erona kuvan kokonaisuuteen hiukset, mekko ja sukkahousut. :) Sukkahousut oli punaiset, mekko lyhyempi ja hiuksen olivat vain puoliksi auki.

 Rakastan karvoja ja ne lämmittivätkin kivasti viimassa, jossa joutui taivaltamaan kohti Oopperaa. Kengät ovat synttärilahjani viime tammikuussa Samilta. :*


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa