Herätyskello soi, joku sammuttaa en ja jatkaa unia. Toinen herätyskello soi ja joku tonen sammuttaa sen, molemmat jatkavat unia. Kun ei vain pysty, vaikka tietää että pitäisi. Silmät ei aukea, pää ei tajua ja koko kroppa vastustelee. Matkalla vessaan törmää oveen, lyö varpaan ja yrittää saada edes toista silmää auki. Hampaidenpesu oksettaa jo puolen minuutin jälkeen ja aamiaisesta ei voi edes kuvitella.
Päälle ajautuu jotain, mitä on ehkä valmiina lattialla tai päällimmäisenä hyllyssä. Hiukset menee kiinni, pestäkin ne pitäisi, mutat ei nyt jaksa. Naama puhdistuu ja rasva levittyy vanhasta muistista. Kulmakarvatkin pitäisi varmaan nyppiä, mutta ei nyt. Aamiainen on onneksi helppo, vähän tuota ja tuota, hyvä ettei valmiiksi pureskeltua. Vieläkään ei haluaisi lähteä, haluaisi vain nukkua.
Töissä toimii kuin robotti. Liukuhihnalla olisi paras, tai ehkä ei kuitenkaan, koska siinä voisi nukahtaa. Nyt pitää tsempata sillä viisi minuuttia aikaisemmin luettu lause ja ohje on jo unohtunut. Varmistusta varmistuksen perään, että kaikki meni oikein ja sitten paikan vaihto.
Autolla-ajo etenee kuin unessa. Tästä vasemmalle, tästä oikealle, niin kuin joka päivä. Onneksi on vakionopeudensäädin, niin ei tule ajettua kovin kova. Taas uusia meilejä, taas uusia hommia, vanhatkin on tekemättä. Tykkään olla monipuolinen ja tykään omasta työstäni, mutta en tykkää tehdä sitä liikaa. kesällä homma on hiukan ajautunut sivuraiteille. Lähes ainoana paikalla olijana saa sijaistaa vähän jokaista lomalaista joltain osin.
Kun omat ja muiden hommat on saatu johonkin jamaan toimistopäässä, eikun takaisin labraan. Ajojen purkua, ajojen käynnistystä ja hups, kello onkin jo kuusi, seitsemän tai jopa kahdeksan. Onneksi on toipilas, ettei ollut sovittuja treenejä tai ole muutenkaan pakko liikkua. Golfia olen sentään päässyt hakkaamaan. Mutta eipä se ole tainnut minun väsyneisyyttäni poistaa. Kentällä kuluu päälle neljä tuntia ja kaikki tietenkin ulkoilmassa. Kilometrejä tulee taivallettua useampi ja kaloreja kulutettua huolella. Vaatisi varmaan pidemmät unet, sillä seuraavana aamuna tarina taas alkaa alusta...
Päälle ajautuu jotain, mitä on ehkä valmiina lattialla tai päällimmäisenä hyllyssä. Hiukset menee kiinni, pestäkin ne pitäisi, mutat ei nyt jaksa. Naama puhdistuu ja rasva levittyy vanhasta muistista. Kulmakarvatkin pitäisi varmaan nyppiä, mutta ei nyt. Aamiainen on onneksi helppo, vähän tuota ja tuota, hyvä ettei valmiiksi pureskeltua. Vieläkään ei haluaisi lähteä, haluaisi vain nukkua.
Töissä toimii kuin robotti. Liukuhihnalla olisi paras, tai ehkä ei kuitenkaan, koska siinä voisi nukahtaa. Nyt pitää tsempata sillä viisi minuuttia aikaisemmin luettu lause ja ohje on jo unohtunut. Varmistusta varmistuksen perään, että kaikki meni oikein ja sitten paikan vaihto.
Autolla-ajo etenee kuin unessa. Tästä vasemmalle, tästä oikealle, niin kuin joka päivä. Onneksi on vakionopeudensäädin, niin ei tule ajettua kovin kova. Taas uusia meilejä, taas uusia hommia, vanhatkin on tekemättä. Tykkään olla monipuolinen ja tykään omasta työstäni, mutta en tykkää tehdä sitä liikaa. kesällä homma on hiukan ajautunut sivuraiteille. Lähes ainoana paikalla olijana saa sijaistaa vähän jokaista lomalaista joltain osin.
Kun omat ja muiden hommat on saatu johonkin jamaan toimistopäässä, eikun takaisin labraan. Ajojen purkua, ajojen käynnistystä ja hups, kello onkin jo kuusi, seitsemän tai jopa kahdeksan. Onneksi on toipilas, ettei ollut sovittuja treenejä tai ole muutenkaan pakko liikkua. Golfia olen sentään päässyt hakkaamaan. Mutta eipä se ole tainnut minun väsyneisyyttäni poistaa. Kentällä kuluu päälle neljä tuntia ja kaikki tietenkin ulkoilmassa. Kilometrejä tulee taivallettua useampi ja kaloreja kulutettua huolella. Vaatisi varmaan pidemmät unet, sillä seuraavana aamuna tarina taas alkaa alusta...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!