Kylki

Åressa, toisena ajopäivänä, toiseksi viimeisessä laskussa päätin pysyä poikien perän tuntumassa. Hyppyrisarjassa kuitenkin vauhti kasvoi niin, että päätin hieman hiljentää. Jarrutus osui tietenkin juuri hyppyrin nokalle ja minä lensin, pyörä ei. Laskeutuminen tuli vasemmalle kyljelle. Rintapanssari suojasi varmasti pahimmalta iskulta, mutta maan ja minun ruhon väliin sattui ikävästi juuri panssarin solki ja rintapanssarin reuna.

Nousin reippaana tyttönä ylös ja huusin ohimeneville kyselijöille "Allt ok!". Nilkassa vähän tuntui ja jarruttaminen tuntui oudosti kyljissä. Lähdin kuitenkin vielä kerran ylös. Matkalla huomasin, että lippa oli kypärässä jotenkin hassusti, mutta en antanut sen häiritä. Jarruttaminen tuntui todella paljon ja päästin pojat ajamaan omaa vauhtia. Ajattelin, että kyllä on ollut rankka päivä, kun noin jarraaminen tuntuu.

Alhaalla kypärää ottaessa päästä huomasin, että kypärän lippa oli ihan tuusan nuuskana ja ruuvi kadoksissa. Rintapanssari ja olkasuojat olivat ihan kurassa. Vasen jarrukahva oli vääntynnyt ja oikeasta oli lähtenyt pala. Eipä siinä kuitenkaan sen enempää kuin pyörä pesuun. Illalla vielä frisbeegolfia ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna ei pystynyt liikkumaan mihinkään. Ei nousemaan, ei laskeutumaan. Shoppailua se ei onneksi haiatannut. Toisena päivänä loukkaantumisesta olin aivan varma, että kylkiluut ovat murtuneet. Ei pystynyt aivastamaan, ei nauramaan, ei yskimään, ei hengittämään kunnolla. Halusin kuitenkin osallitus joukon mukana koskimelontaan. sinne kylki sidottiin tiukkaan siteeseen ja se keskitin yllättävän hyvin menossa mukana. Myös kävely, pyörän taluttaminen ja pyöräily itsessään onnistuivat. Kuopat ja jarruttaminen olivat pahasta.

Viikko tapaturmasta kävin lääkärissä. Röntgeneissä ei näkynyt murtumaa. sain viikon kipulääkekuurin ja sairaslomaa. Olin ihan lääkehoureissa ja väsynyt, enkä siksikään pystynyt juuri liikkumaan. Kipu katosi ainakin vähän, osaksi tietysti lääkkeiden takia, mutta osaksi myös levon takia. Töihin palattuani pystyin toimimaan suht normaalisti. Auton ajaminen tekee yhä vähän tiukkaa ja teki silloinkin. Painavaa en pysty nostamaan. Kolmannen viikon lopulla tein vähän pihatöitä ja nukuin normaalia kovemmassa sängyssä ja kylki alkoi taas tuntumaan ikävästi.

Nyt on kulunut kolme ja puoli viikkoa ja kokeilin eilen ekan kerran vähän liikuntaa kahvakuulan muodossa. Ei hyvä. Kylki on yhä todella kipeä heti, kun sitä vähänkin rasittaa. Onneksi jouduimme Lotan kanssa perumaan turnauksen muista syistä. Tänään kokeilen silti vähän biitsiä ja viikonloppuna muita lajeja. Jos kipu yltyy, niin sitten vaan on mentävä lääkäriin tarkempiin tutkimuksiin. En tiedä onko siellä jotain revennyt, vai onko isku vaan ollut niin kova. Hiusmurtumakin on mahdollinen. Ken tietää, jotain on kutienkin yhä vialla...

Ja loppuun kuvat turvonneesta nilkasta ja mustelmista heti seuraavana päivänä: